Nyt Espanjalla on edessä iso haaste, altavastaajana otteluun lähtevä Ranska. Ranska oli pieni kysymysmerkki ennen kisoja, mutta mielestäni varsinkin joukkueen hyökkäyspeli on vaarallista. Heillä ei ole myöskään vaikeuksia latautua otteluun haastajina, sillä edellisen ottelun tappio Ruotsille vähensi huomattavasti odotuksia joukkueen ympärillä.

Hallitseva Euroopan mestari Espanja pyrkii aina kontrolloimaan peliä ja näin tulee tapahtumaan nytkin. Joukkueen pallovarma ja taiturimainen keskikenttä hakee lähintä miestä ja pallo tekee barcelonamaisesti töitä.

Periaatteessa Espanjan pelitapa on kuin mini-Barcelona – sillä erotuksella, ettei joukkueessa ole Lionel Messiä. Siksi pelaaminen ei voi olla yksi yhteen, mutta monia samoja elementtejä on olemassa. Toki tämä johtuu myös siitä, että Xavi, Busquets, Iniesta ja Fabregas Barcelonassa pelaavat ja rakentavat samalla Espanjan hyökkäyspelin rungon.

Mutta ei pidä unohtaa myöskään toisen Espanjan mahtiseuran, Real Madridin, vaikutusta Espanjan joukkueeseen. Realin miehet tuovat taas joukkueeseen kovuutta ja tilannevoimaa. Sergio Ramos, Xabi Alonso ja Alvaro Arbeloa pystyvät pelaamaan tarvittaessa äärettömän kovaa ja etenkin Xabi Alonson roolina on olla keskikentän viikatemies. Eikä kovapotkuinen ja erittäin peliälykäs baski tätä(kään) roolia kaihda.

Näen Espanjan lievänä suosikkina ottelussa. Ranskalla on omat mahdollisuutensa horjuttaa Espanjaa, sillä joukkueen harjoituskeskuksessa Donetskissa on varmuudella kelattu videot läpi Espanjan Kroatia –ottelusta ja mahdollisesti jopa Chelsean ja Barcelonan keväisistä kohtaamisista.

En kuitenkaan odota, että Ranska lähtisi puolustamaan, sillä heidän ammattiylpeytensä ei anna siihen periksi ja Laurent Blanc on rakentanut joukkueen nimenomaan hyökkäysjoukkueeksi. Jos Ranska lähtee kisoista kotiin, uskon, että he haluavat sen tapahtuvan siten, että Gallian kukko laulaa kunniakkaasti.

Jari Litmanen