Tämän vuoden Italian mestari, Juventus, on ehkä pysytellyt suurelta yleisöltä vähän piilossa, sillä joukkue ei ole ollut vuosiin Mestarien liigassa mukana – ja ehkä siksi myös puolet Italian tämän hetken avauskokoonpanon pelaajista on jäänyt ennen finaaliin huipentuvia kisoja noteeraamatta ennakkospekuloinneissa kovin tunnetuiksi kasvoiksi.

Juventus on siis jäänyt kansainväliselle yleisölle vähän tuntemattomaksi ja samalla siis nykymaajoukkueen runko. Vuonna 2006 Juventukseen iski vedonlyöntiskandaali ja joukkue haki vauhtia jopa Seirie B:sta. Viime vuosina entisaikojen mahtiseuraa on rakennettu pala palalta ja viimein tämä rakennus toi tuloksen, Scudetton.

Ja samalla Italian maajoukkueen puolustuspelaaminen tapahtuu pitkälle Juve-pelaajien kautta. Esimerkiksi nimet Leonardo Bonucci, Giorgio Chiellini, Andrea Barzagli ja Claudio Marchisio – kaikki Vanhasta Rouvasta – ovat näiden kisojen jälkeen ja ensi kauden Mestarien liigassa yhtä tuttuja kuin kaksi Juve-konkaria, Gigi Buffon ja Andrea Pirlo. Nämä kisat ovat olleet todellinen tunnettuusläpimurto Italian joukkueelle. Omassa kotimaassa kaikki nämä nimet ja moni muukin ovat olleet tunnettuja pelaajia jo pitkään.

Cesare Prandellin oivallisesti valmentama joukkue pääsi valmistautumaan kisoihin itselleen – ja Italialle ihanteellisesti – ilman isompaa odotusarvoa, altavastaajana. Italiassa odotukset olivat enemmänkin sitä luokkaa, että jatkoon pääsy alkulohkosta olisi mainio suoritus, puhumattakaan välieräpaikasta. Nyt tuloksena on vähintään finaalipaikka ja koko maa on ilosta sekaisin. Joukkue tietää, että edessä on sankarivastaanotto, kävi finaalissa miten tahansa.

Joukkue ylitti odotukset ja näytti muulle ”epäilevälle maailmalle”, että italialainen jalkapallo on yhä voimissaan. Ja paljon paremmin voimissaan kuin oli kuviteltu. Siitä Saapasmaassa nautitaan! Tietynlainen kohu on aina vahvistanut joukkuetta ja se on ammentanut eri skandaaleista voimaa. Näitä kisoja edelsi jälleen vedonlyöntikohu, aivan kuten ennen kisoja 2006, ja joukkueen piti olla sekaisin.

Kävi päinvastoin, ryhmä hitsautui yhteen. Pitää myös muistaa, että ennen 1982 MM-kisoja kohistiin myös ja esimerkiksi kisojen maalikuningas Paulo Rossi oli juuri vapautunut vuoden pelikiellostaan… Historia siis toistaa aika ajoin itseään ja vastoinkäymiset näyttävät kokoavan Italian joukkueen taistelutahdon äärimmilleen. Tämä taistelutahto näkyy koko joukkueen ilmeessä ja yksittäisissä tilanteissa.

Prandelli on jatkuvasti sanonut, että hän haluaa nähdä Italian pelaavan aktiivista hyökkäyspeliä. Hän on osoittautunut sanojensa mukaiseksi tässä. Hän myös kertoi Saksa-välierän jälkeen suoraan, että ”Italia osaa myös puolustaa ja on aina osannut”. Ja tuota taitoa joukkue tarvitsi välierän loppuhetkillä. Oli huikeaa katsoa, kuinka jokainen italialaispelaaja taisteli viimeiseen asti ja oli valmis laittamaan itsensä likoon kaikesta väsymyksestä ja kivusta huolimatta. Prandelli on tehnyt hyvää työtä joukkueen peräsimessä ja tuonut mukaan uusia elementtejä, unohtamatta kuitenkaan Italialaisen jalkapallon perinteisiä peruspilareita.

Yksi maailman ”mielenkiintoisimmista” kärkikaksikoista, takanaan Montelivo ja Pirlo, tulee iskemään Espanjan puolustukselle haasteen. Juventus-pitoinen puolustus taas yrittää Espanjan hyökkäyksen pysäyttämistä. Kumpikin on täysin mahdollista, olkoonkin, että pidän Espanjaa lievänä ennakkosuosikkina.

Mutta Italiaa ei pidä koskaan, EI KOSKAAN, laskea ulos mistään. He ovat osoittaneet tämän jo vuonna 1982 MM-kisoissa ja uudestaan esimerkiksi 2006. Vuoden 2006 MM-pokaali onkin viimeinen, joka on mennyt Espanjan ulkopuolelle. Nyt on mielenkiintoista nähdä, onko Italia se maa, joka Espanjan voittokulun pysäyttää, kun Italia oli se maa, jonka voitosta Espanjan voittokulku alkoi.

Jari Litmanen