Nyt asia on toisin. Maassa on tehty pitkälti EM-kisojen 1996 suursankari Mathias Sammerin johdolla töitä tarkkaan ja huolellisesti. Sinne on luotu erittäin isoilla voimavaroilla tuotantolinja, joka takaa laadukkaan pelaajamateriaalin jatkossakin.

Toki noin kuudesta miljoonasta rekisteröidystä jalkapalloilijasta pystyy huippuja poimimaan…Sammerin ensimmäisiin tehtäviin kuului se, että ulkomaalaistaustaiset pelaajat saatiin sitoutettua Saksan maajoukkueisiin. Tämä tehtävä on onnistunut loistavasti ja nykypäivänä Saksan joukkueen avauskokoonpanossa alkaa olla koko joukko jostain muualta geeninsä saaneita pelaajia kuin Saksasta – tämä on pitkälle 2000-luvun ilmiö eikä entinen saksalainen ”koneaika” enää palaa.

Mutta tämä on vain ja ainoastaan vahvuus, todellinen rikkaus. Samaa metodia yritetään käyttää myös muualla, sillä esimerkiksi entinen Hollannin maajoukkueen kärkimies Pierre van Hooijdonk oli Turkin liiton palkkalistoilla päätehtävänään vakuutella turkkilaissyntyisille pelaajille ympäri Euroopan, että juuret ovat Turkissa. Esimerkiksi Mesut Özilin tapauksessa van Hooijdonk ei onnistunut. Sammer veti tässä tapauksessa pidemmän korren. Tämä linjaus toimii loistavasti.

Saksan joukkue on toimiva sekoitus monenlaista jalkapalloajattelua ja -taustaa. Kun esimerkiksi Holger Badstuber edustaa aika konservatiivista saksalaista pelaajatyyppiä, Mesut Özil ei sitä tee. Mario Gomez – joka on täysin saksalainen eikä monen käsityksestä huolimatta osaa puhua espanjaa tai portugalia – tuo myös omilla geeneillään erilaisen lähestymistavan hyökkäyspelaamiseen. Huipputehoilla toki, mutta jos taas halutaan saada perinteinen, kliinisempi saksalaiskärki, otetaan kentälle puolalaislähtöinen Miroslav Klose.

Saksan maajoukkueessa on aina arvostettu ja ihailtu kontrolloivan keskikenttäpelaajan paikkaa. Monissa kisoissa tälle pelipaikalle on noussut yllätysnimi, kuten aikoinaan Guido Buchwald tai täysin tuntemattomuudesta tähtiin noussut Dieter Eilts. Viime EM-kisoissa tämä rooli oli varattu Simon Rolfesille. Perinteisessä saksalaisessa koneessa nämä pelaajat ovat olleet kulmikkaita eivätkä välttämättä huipputaitavia.

Nyt asia on toinen, sillä keskikentän kontrolloivan pelipaikan vastuut on jaettu Bayern Münchenin Bastian Schweinsteigerin ja Real Madridin Sami Khediran kesken. Schweinsteiger edustaa perinteistä saksalaista jalkapalloperinnettä, Khedira taas modernimpaa koulukuntaa. Kaksikko yhdessä Özilin kanssa tekee loistavan keskustan kolmikon, jossa jokaisen osaaminen täydentää toista. Kaksi Realin miestä ja yksi pelaaja Bayernista – erinomaista jälkeä.

Alakerrassa puhutaan perinteisesti huippuosaamisesta taas kerran. Manuel Neuer on yksi parhaista maalivahdeista koko maailmassa ja Mats Hummels on matkalla kohti saksalaisten suurtoppareiden kerhoa. Philipp Lahm on loistava nouseva puolustaja ja monikäyttöinen Jerome Boateng vahva ja moderni laitapakki, joka pystyy tarvittaessa pelaamaan myös keskikentällä.

Ja ei pidä unohtaa laajaa ja pitkää penkkiä… Saksa pystyisi rakentamaan tasokkaan toisen avauskokoonpanon vaihtomiehistään. Die Mannschaftilla ei oikeastaan olekaan avauksen pelaajia ja vaihtomiehiä, on vain pelaajia, joista jokainen kuuluu nuoreen, taitavaan ja vahvaan Saksan A-maajoukkueeseen.

Jari Litmanen