Ranska on tuottanut myös kentälle huippurypäleitä, kuten Benzeman ja Riberyn. Toinen heistä vaikuttaa Rieslingin alueella Saksassa ja toinen enemmänkin Torres –painotteisessa Espanjassa – mutta heistäkään ei ollut pysäyttämään vielä isompaa Torresin aluetta,  josta tuli vielä maukkaampia viinielämyksiä ja rypäleitä, sillä Espanja kontrolloi ja hallitsi kolmatta puolivälierää mielin määrin. Joukkueella ei ollut hätää oikeastaan missään vaiheessa.

Maku on aina maistajan suussa, mutta itselleni Espanja tarjosi hyvin monipuolisen ja rikkaan makuelämyksen. Normaalisti eri joukkueissa on yksi kapellimestari, joka orkesteria johtaa, mutta Espanjan tapauksessa maestroja on 11. Tämä on mahdollista siksi, että jokainen näistä pelaajista on omalla tavallaan erikoinen pelaaja ja se hyväksytään joukkueessa. Sen hyväksyy erityisesti joukkueen herrasmiesvalmentaja Vicente del Bosque, joka antaa pelaajien pelata vahvuuksillaan ja antaa heidän toteuttaa itseään. Kuin taitava viinin maistaja, joka osaa erottaa todellisen laadun keskinkertaisuudesta.

Lauantain ottelun ykkösbukee tulee Baskimaasta. Ottelun maukkain rypäle oli tällä kertaa 30 vuotta kypsynyt toisen polven huippupelaaja ja sadan A-maaottelun kypsyttämä Xabi Alonso. Entinen Liverpool –tähti ja nykyään Real Madridin keskikenttää kontrolloiva Real Sociedadin kasvatti hoiteli täydellisesti päätehtävänsä eli katkomisen sekä ensimmäisen avaavan syötön antamisen alakerrasta. Tämän lisäksi hän teki ottelun molemmat maalit. Ensimmäisen itselleen erittäin harvinaisesti päällä – hän on harvemmin rangaistusalueella tilanteita päättämässä – ja toisen pomminvarmalla rankkarilla. Joskus hieman näkemyseroja aiheuttava ottelun parhaan pelaajan palkinto meni tällä kertaa nappiin Euro-leganda Davor Sukerilta.

Alonson nouseminen ratkaisijaksi kertoo Espanjasta paljon. Nyt oli Alonson vuoro. Onko välierässä sitten jonkun muun aika astua maalintekijöiden joukkoon? Syvyyttä ja potentiaalisia ratkaisijoita on niin paljon, että Espanjan pysäyttäminen on todella vaikeaa. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa kentälle eilen ensimmäistä kertaa näissä kisoissa tullut Pedro, joka teki erinomaisen sisääntulon.

Entäpä sitten Ranska? Joukkue yritti pelata, mutta ei voinut paremmalleen mitään. Mutta viinihän paranee vanhetessaan ja tilanne voi olla toinen kahden vuoden kuluttua MM-kisoissa. Sitä ennen sinne toki karsitaan ja Ranska saa mahdollisuuden revanssiin Espanjasta karsinnoissa. Näiden kahden viinimaan taisteluun yrittää heittää omat kapulansa rattaisiin myös vähemmän viineistä tunnettu, mutta vahvaksi vähän väkevimpien juomien maaksi tiedetty Suomi, joka aloittaa MM-karsinnat syyskuussa Olympiastadionilla juuri Ranskaa vastaan.

Jari Litmanen