Yksi tapa kuvata Merlene Otteyn uran pituutta on sanoa, että hän oli mukana jo silloin, kun Helsingissä järjestettiin toistaiseksi neljänneksi viimeiset yleisurheilun arvokisat. Paitsi, että Ottey oli mukana jo Moskovan olympiakisoissa kolme vuotta ennen Helsingin vuoden 1983 MM-kisoja.

Ottey oli 23-vuotias MM-kisoissa vuonna 1983. Sadalla metrillä hän jäi neljänneksi, mutta pikaviestissä tuli MM-pronssia ja 200 metrillä MM-hopeaa. Ottey muistaa 200 metrin kilpailun kuin eilisen päivän. Marita Koch juoksi kultaa ajalla 22,13 ja Ottey hopeaa ajalla 22,19.

- Kun tulin tänne vuonna 1983, minulla oli valtavia allergiaongelmia ja silmäni turposivat kiinni. En ollut niin luottavainen kilpaillessani silloin, koska Marita Koch oli silloin erittäin hyvä. Muistan tarkasti, etten halunnut aloittaa liian kovaa. Jäin hänen peräänsä, mutta saavutin lopussa. Hävisin niukasti, Ottey hymyilee.

- Muistan myös superkylmät aamut. Tämänhetkinen sää on aivan täyttä kesää siihen verrattuna, Ottey jatkoi huolimatta verrattain viileästä kelistä.

Yleisurheilun ensimmäisistä MM-kisoista on aikaa 29 vuotta, mutta Ottey oli jälleen kilpailemassa Helsingissä arvokisoissa.

- En olisi uskonut koskaan. En koskaan. Olisin ajatellut, että olen lopettanut jo kauan aikaa sitten. Tässä on välissä kulunut monta vuotta, Ottey äimisteli.

”En välitä, vaikka iästäni kysellään”

Ottey on saanut viime vuosina vastata useasti samaan kysymykseen, mutta pakkohan se on kuulla itsekin. Miten on mahdollista, että Slovenian pikaviestijoukkueen ankkuri EM-kisoissa on 52-vuotias?

- Se tuntuu mahtavalta. Nautin siitä. En välitä, vaikka iästäni kysellään. Minulle on kunnia kilpailla täällä. Minulla ei ole mitään salaisuuksia. Pitää vain rakastaa sitä, mitä tekee ja tehdä töitä sen eteen. Yleisurheilu on minulle kaikki kaikessa, vuonna 2001 kansalaisuutta vaihtanut Ottey totesi.

Slovenia päihitti niukasti Suomen naisten pikaviestissä. 11:s sija oli hyvä suoritus joukkueelta, jolla ei ole mitään asiaa Lontoon olympiakisoihin.

- Meillä ei ollut ketään sadalla metrillä, koska emme ole niin nopeita. Saimme kuitenkin aikaan hyvän viestijoukkueen ja juoksimme hyvän ajan. Finaaliin olisi pitänyt juosta paljon kovempaa, mutta siihen meillä ei ole tällä hetkellä rahkeita, Ottey myönsi realiteetit.

Slovenian joukkueen muut jäsenet jaksoivat odottaa Otteytä haastattelualueella, vaikka ex-jamaikalainen joutui pysähtymään useampaan kertaan. Tuntemattomat Alja Sitar, Sara Strajnar ja Kristina Zumer saavat Otteyltä arvokasta oppia.

- En varsinaisesti valmenna heitä, mutta he katsovat tekemisiäni ja yrittävät ottaa oppia. Valmentajat ovat erikseen, Ottey kuittasi.