Miksi virheiden teko on tehty niin helpoksi?
Tätä kirjoittaessa istun lentokoneessa matkalla Ranskasta kotiin. Selkään sattuu ja on vähän kuumetta. Pari päivää olen kävellyt kuin kakat housussa (sitä ei muuten ole tapahtunut sitten erään rastireittikisan. Pistin housuun kun ei ollut aikaa pysähtyä.).
Olimme pienen iskuryhmän kanssa taas kerran opettelemassa tulevien MM-kisojen supervaikeita maastoyyppejä. Sen lisäksi liitimme leiriin korkeanpaikan harjoittelua, mikä optimoi kovien vauhtien hetkellisen katoamisen. Leiri sisälsi kaiken kaikkiaan 10 metsä- ja 4 sprinttisuunnistuharjoitusta. Lisäksi vaeltelin muutaman kerran vuorilla, vesijuoksin ja tein voimaharjoituksia.
Tällä hetkellä leirin harjoituksellisesta annista muistuu mieleen paljon negatiivisia muistoja. Nilkka nyrjähti samasta jalasta, mistä akilles on vaivannut. Jouduin jalkavaivojen takia tekemään kompromisseja harjoittelun kanssa. Lisäksi pummasin enemmän kuin kehtaa julkisesti kertoa. Entä juoksu sitten. Se vasta kankeaa olikin. Selkäkipu siihen selkään oli piste i:n päälle.
Itse asiassa leiri ei täyttänyt odotuksiani alkuunkaan. Odotuksissahan ei oteta huomioon vastoinkäymisiä, joita kuitenkin lähes aina sattuu. Pitäisiköhän jo lähtökohtaisesti odottaa, että kaikki ei tule menemään kuin unelmissa. Sen jälkeen olisi helpompaa ottaa vastaan kaikki, mikä vastaan tulee.
Ainakin minulle on aina ollut helppoa tarrautua epäonnistumisiin. Jos esimerkiksi treenissä tekee yhden ison pummin, mutta 20 muuta väliä menevät nappiin, jää harjoituksesta silti huono maku. Tottahan se on, että kilpailussa tuollainen suoritus ei riitä tyydyttäville sijoille, mutta edes harjoituksissa voisin muuttaa ajatusmaailmaani lempeämpään suuntaan. Ei siitä ainakaan haittaa olisi.
Hassua urheilijan sielunelämässä se, että aina jostain sisältä kumpuaa toivon kipinä. Epäonnistumisen jälkeen on aina uusi tavoite mielessä, jopa vahvempana kuin onnistumisen jälkeen. Vaikka pää kainalossa ajatellaan, että kyllä täältä vielä tullaan, viimeistään ensi kaudella. Itse ajattelen, että kisoja ei olla hävitty vasta kun ne on hävitty. Sitä paitsi kokemuksesta tiedän, että huono kenraaliharjoitus tietää usein hyvää finaalia.
Vaikka MM-valmistautumisleiri ei mennyt täydellisesti, löydän sieltä silti onnistumisiakin. Nyt yritän koota noista onnistuneista paloista ehjän palapelin ennen heinäkuun lopun katsastuksia. Katsotaan sitten, olenko paikkani MM-kisakoneessa ansainnut.
Anni-Maija Fincke
Tuoreimmat aiheesta: Kolumnit
Rastipisteessä: Voittoresepti
Kalevan Rasti juhli suunnistuksen Tiomila-viestin voittoa. Näin Hannu Airila luonnehtii joensuulaisten voiton avaintekijöitä.
Mika Poutala: Positiivisen ajattelun voima
Mika Poutala pohtii videoblogissaan positiivisen ajattelun voimaa.

Kommentoi aihetta
(1 kommenttia)
Kiitos! Kommenttisi on lähetetty Yle Urheilun toimitukseen. Julkaisemme kommentteja klo 07-23 välisenä aikana.
Yle Urheilun toimitus lukee kommentit ennen julkaisua. Asiattomia ja hyvien tapojen vastaisia kommentteja ei julkaista. Pitkiä kirjoituksia voidaan lyhentää, muuten kommentit julkaistaan sellaisenaan.
Kiitos! Ilmoituksesi asiattomasta kommentista on lähetetty Yle Uutisten toimitukseen.
Toimitus tarkastaa kommentin, josta ilmoitus on annettu ja poistaa tarvittaessa kommentin verkkosivuilta.
Kimmo
Ilmoita asiattomasta kommentistaHyvä Anni-Maija, tsemppiä MM-valmistautumiseen. Moni tulee varmasti tekemään virheitä kisoissa, joten pikkuvirheen jälkeen vaan nollaa pään ja jatkaa omaa hyvää suoritusta.