Silverstonen kisa oli kaikessa yksinkertaisuudessaan mielenkiintoinen, mutta aloitan puitteista. Minulta pyydetään tasaiseen tahtiin neuvoja siitä, mitä F1-kilpailua kannattaisi mennä katsomaan. Minulla on kyllä selkeät suosikkini ja Silverstone ei todellakaan kuulu niihin. Olen vuosien varrella ravannut mitä erilaisimmissa autokilpailuissa Englannissa enkä ole vielä löytänyt sieltä rataa, jossa kaikki toimisi moitteettomasti. Tarkennan; radat sinänsä ovat toimivia, mutta infrastruktuuri ei.

Silverstonen päättäjät ovat viime vuosina joutuneet voimakkaasti politikoimaan pitääkseen kisaisännyyden. Bernie Ecclestone tietää kotimaansa autourheiluyhteisön kitkat ja on pitänyt porukkaa herran nuhteessa, oikeastaan löysässä hirressä, jo pitkään.

Vaatimuksiin on vastattu suurilla riskeillä. Silverstonen rataa on muutettu, moderneja rakennuksia pystytetty, katsomotiloja parannettu ja yksityiskohdista huolehdittu. Palkintopallillakin kuljettajien liput ilmestyvät nykyään jonkilaisina näyttöinä, eivät perinteisinä lippuina.  Mutta parkkipaikat ja liikenneyhteydet ovat edelleen kuin vuosikymmenien takaa. Nurmikentät ja pellot täydennettynä brittisäällä ovat tuhoon tuomittu yhdistelmä. Tapahtumajärjestäjät eivät taloudellisten paineiden alla ja kansallistunnossaan jostain käsittämättömästä syystä suostu huomioimaan saarivaltakunnan sääoloja niiden edellyttämällä tavalla. Ja sitten vielä ne kapeat tiet ja vaikeat liikennejärjestelyt...

Mutta jälleen kerran järjestäjien optimismi palkittiin kisapäivänä. Huonoista ennustuksista huolimatta aurinko paistoi ja kisa ajettiin – käsittämättömästi - kuivalla radalla.

***

Silverstonessa kuitenkin aina vaan ajetaan. Asialla onkin toinen puoli: kisalla on sijaintinsa takia iso merkitys talleille ja briteillä edelleen merkittävä vaikutusvalta autourheilussa.

Silverstonen lähimaastossa, vajaan kahden tunnin ajomatkan säteellä, on useiden tallien päämajat. Force India niistä lähimpänä, tien toisella puolella lähes rata-alueella. Red Bull, Mercedes GP, Lotus, Williams, muutamia mainitakseni, ovat kohtuuetäisyydellä legendaarisesta radasta. Tämä on se kisa, johon työntekijät tuovat perheitään ylpeinä todistamaan työnantajansa menestystä. Viikonloppu on suunniteltu palvelemaan koko henkilökuntaa tämän ainoan kerran vuodessa. Kisan jälkeen kuljettajilla on vihdoin jopa aikaa käydä tervehtimässä tiimiä tehtaalla.

Englannin vaikutus ja Silverstonen merkitys koko lajille puolestaan näkyi kisan jälkeisissä rituaaleissa. Niin sanottu unilateraalihaastattelu tehtiin hyvin poikkeuksellisesti. Jackie Stewart haastatteli voittajakolmikkoa suoraan televisiolähetykseen palkintokorokkeelta. Uusia asioita toki pitää yleisölle tehdäkin, jotta paikalla oleva kansa pääse paremmin osalliseksi, mutta tästä järjestelystä käytiin aivan varmasti kova kädenvääntö Bernie Ecclestonen kanssa siitäkin huolimatta, että kyseessä oli kotikisa myös hänelle. Haastattelusessiosta jäi improvisoinnin maku ja se taas ei kuuluu F1-etikettiin lainkaan. Konseptissa on hiomista, mutta ainakin Mark Webber, Fernando Alonso ja Sebastian Vettel tuntuivat hyvinkin aidoilta ja rennoilta lavaesiintymisessään.

***

Mutta mitä kilpaa ajamiseen sitten tulee, näyttivät tämänkin kisan alkukierrokset, että Silverstonen rata on kuljettajille ja katsojillekin erittäin mielenkiintoinen, vaikka  monet arvostelevatkin rataan tehtyjä muutoksia. Nykyisten autojen ollessa todella tasaväkisiä jäi sunnuntain kisasta ajoittain karting-vaikutelma, eli juuri sellaista nahistelun, riskienoton ja tarkkuusajamisen makua, jota autokilpailussa pitääkin olla.

Onneksi esimerkiksi radassa on säilytetty nopeat kohdat, joissa suuntaa vaihdetaan rajusti. Niistä pitävät kuljettajat ja autojen meno on näyttävää myös yleisölle. Tämän vuoden kisakin ratkesi osittain juuri näissä kohdissa. Alonson auto puski nopeissa kaarteissa, alkoi liukua loppukierroksilla. Pehmeät renkaat menettivät pidon nopeasti ja ne yksinkertaisesti sulivat alle.

Vaikka kisamatka ajettiinkin kuivalla, Silverstonen kisa rakentui englantilaisen sateen kautta. Taktiikan laadinnassa ratkaisevaa oli kolmas vapaa harjoitus, joka oli ainoa mahdollisuus kokeilla kuivan kelin renkaita ennen kisaa. Aika oli auttamattomasti liian lyhyt täydellisen tiedon keräämiseen omalta ja kilpailijoiden osalta.

Kisan jälkeen voittaja Mark Webber myönsi, että Red Bullilla hermoiltiin Fernando Alonson Ferrarin näytettyä erittäin vahvalta juuri tuossa kyseissä kuivassa harjoitusosuudessa. Red Bull kuitenkin laski tilanteen Ferraria piirun verran paremmin, minkä myötä Alonson ohittaminen onnistui vain muutama kierros ennen maalia.

Alonso näytti kuitenkin kisassa niin ylivoimaselta, että Ferrarilla olisi luullut olleen mahdollisuus ajattaa häntä muutaman kierroksen pidempään kovilla renkailla, jotta pehmeillä ei olisi jouduttu ajamaan niin pitkään kisan ratkaiseessa loppuvaiheessa.

***

Juuri tästä kulmasta katsottuna Silverstonen kisa kertoi paljon tulevista kisoista. Renkaiden käyttäytymistä ei siis vieläkään pystytä ennustamaan. Samalla niiden pitomarginaalin rajat ovat erittäin tarkat. Menestymisen perusedelletys on pysyä tarkasti tehdyissä taktiikkalaskelmissa. Improvisoinnilla kisan edetessä on mitä todennäköisimmin katastrofaaliset vaikutukset. Tasainen pistesuoritus näyttelee loppukaudesta suurempaa roolia kuin ylivoimainen voittaminen.

Webberin ja Alonson ottamien kahden voiton kautta voidaan jotain alkaa ennustella, mutta sitä ne eivät vielä kerro, että Red Bull ja Ferrari olisivat autoina ylivoimaisia. McLaren ja Mercedes floppasivat Silverstonessa, mutta Hockenheimissa ja Unkarissa ne ovat taas mukana kärjessä. Kimi Räikkösen ja Romain Grosjeanin Lotukset ovat edelleen todella vahvoja ja tulevatkin nousemaan MM-sarjassa ratkaiseviin asemiin, jopa nykyisen kärjen vakavaksi uhaksi.

Mutta jyvät alkavat erottua akanoista. Alonso tiivisti tilanteen pitkän kokemuksensa perusteella osuvasti: ”mestaruutta ei ole vielä missään nimessä jaettu eikä voitettu, mutta tässä vaiheessa sen voi alkaa menettää”.

Jukka Mildh