Ympyrä sulkeutuu. Espanja ja Italia kohtasivat alkulohkon avausottelussaan ja kohtaavat nyt uudestaan finaalissa. Mukava sattuma on myös se, että olin itse paikan päällä katsomassa tuota ensimmäistä kohtaamista ja matkasin nyt myös finaaliin, jossa näen sitten ”uusinnan”.

Jo tuossa ensimmäisessä kohtaamisessa Italia teki Espanjan pelaamisen aika nihkeäksi. Silloin Espanja pelasi ilman varsinaista hyökkääjää, eikä se kovin hyvin toiminut. Toki Espanja on sen jälkeen osoittanut, että tuolla taktiikalla voi peliin lähteä ja myös menestyä. Olisiko nyt kuitenkin Fernando Torresin paikka palata avaukseen?

Paljon on tapahtunut tuon avauspelin jälkeen ja ehkä joukkueiden virettä on parempi tarkastella välieräotteluiden perusteella.

Espanja sai urakoida Portugalia vastaan. Portugali oli pirteä ja osoitti myös vaarallisuutensa, pisti hyvin kampoihin Espanjalle ja pelasi hyvän ottelun. Espanja oli kuitenkin tehokkaamman oloinen ja eteni odotetusti – ja ansaitusti – finaaliin. Kyllä täytyy sanoa, että se jalkapalloilu jota Espanja ja joukkueen pelaajat esittävät on ilo silmälle katsomossa.

Italialle pitää puolestaan nostaa hattua. Se osoitti taktisesti erinomaisia otteita välierässä; kuinka puolustetaan, kuinka lähdetään nopeasti hyökkäyksiin. Italia eliminoi erinomaisesti Saksan hyökkäykset, koko joukkue puolusti tiiviisti ja aggressiivisesti. Siinä Italia on taas kerran ehdottomasti maailman parhaita. Lisäksi joukkueen lähtö hyökkäyksiin oli todella hyvää, siinä tapahtui paljon oikeita asioita nopeasti.

En lähtisi välierän suosikkia Saksaa hirveästi mollaamaan, vaan ennemmin annan krediittiä Italialle. Saksa kyllä yritti ja peliä käytiin pääosin Italian kenttäpuoliskolla, mutta ei Saksalla selviä maalintekotilanteita ollut.

Entä sitten finaali? Odotan aika lailla samanlaista ottelua kuin Saksan ja Italian välierä oli. Espanja pitää palloa ja hakee tilaa Italian puolustuksen takaa tai pyrkii läpi siitä. Koko joukkue pelaa vahvasti pallollisena, mutta löytyykö niitä aukkoja ja tilaa? Ratkaisijoita Espanjalla periaatteessa riittää vaikka kuinka.

Italian pelin kivijalka on tietysti puolustus, mutta joukkueesta on nostettava esille Andrea Pirlo, joka on kuin ”soccerin quarterback”, avaa syötöillään peliä loistavasti ja on hieno katsella kuinka taktisesti erinomaisesti Italia pelaa Pirlo kapellimestarinaan.

Välierien jälkeen puhutuin pelaaja on kuitenkin varmasti Mario Balotelli. Hän on todellinen päävalmentajan painajainen – parhaimmillaan loistava, mutta mustilla hetkillään voi tuoda omalle joukkueelleen paljon harmia. Toivotaan että nyt finaalissa Balotellin ajatukset pysyvät koossa ja hän on huippuvireessä.

Miten finaalissa sitten käy, sitä on mahdoton sanoa. Jokainen ottelu on aina uusi seikkailu. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan, toivottavasti näemme viihdyttävän ottelun kahden loistavan joukkueen välillä.

Mixu Paatelainen