”Se on siinä!”, julisti Anza Mertaranta Globenin lehtereillä kun Timo Jutila iski neljännen maalin hölmistyneen ruotsalaismaalivahdin selän taakse. Musakoosteidemme komean ”If I only knew” biisin kajautti ilmoille Tom Jones. Nykyinen tuottajamme Jouko Jarva takoi taidetta editin hämärässä, ja itse pyörin joukon jatkona puolivillaisia huumorijuttuja kyhäillen.

Jatkoa seurasi, myös omalta kohdaltani. Tämän kevään kolmen viikon kisareissuni on järjestyksessään seitsemästoista. Olen viettänyt elämästäni kokonaisen vuoden jääkiekon arvokisoissa. Liian pitkään siis, mutta toisaalta muisteltavaa riittää.

Bussipysäkkiteoria

Kevään 1996 Itävallan kisat eivät herättäneet suuria tunteita, seuraavan syksyn World Cup Pohjois-Amerikassa sitäkin suurempia. Yhdysvallat voitti Venäjän New Yorkin legendaarisessa Madison Square Gardenissa, ja minä hehkutin paikallisten selostajasuuruuksien rinnalla. Ottelun valtava lataus ja hämyisän areenan tunnelma nostattavat ihon edelleen kananlihalle.

Kotikisoissa 1997 toimin lähetystemme sisältötuottajana. Petteri Ahomaa isännöi kisastudiota ja Juhani Tamminen piirsi bussipysäkkiteoriaansa fläppitaululle. Kisojen vauhdikkaimpina iltoina piirtely jatkui ravintola Kaivohuoneen valkoiseen pöytäliinaan. Lasku seurasi perässä. Kannatti maksaa, sillä Leijonien peli parani turnauksen edetessä.

Muistan myös kuinka NHL-apu Teppo Numminen asteli ottelun jälkeiseen haastatteluumme colatölkki kädessään. Seuraavana aamuna oveemme koputettiin, ja kuljetusliikkeen roudari kärräsi ääriään myöten täytetyn virvoitusjuoma-automaatin toimistomme nurkkaan. Teposta tuli tahattoman tuotesijoittelun myötä kaikkien janoisten toimittajiemme sankari.

One minibar

Seuraavana keväänä Sveitsin kisojen kaksiosaisesta loppuottelusta kehkeytyi kaikkien aikojen antikliimaksi. Suomi ja Ruotsi peruuttelivat, tukkivat keskialueen ja häpäisivät lajin. Yksi maali kahdessa ottelussa riitti Ruotsille maailmanmestaruuteen. Suomi palasi Hannu Aravirran ensimmäisellä päävalmentajakaudella mitaleille.

Norjassa keväällä 1999 maalihanat aukesivat. Jere Karalahti iski Lillehammerissa tasoituksen Venäjää vastaan kaksi sekuntia ennen peliajan umpeutumista ja Ylen tekniikka huokaisi helpotuksesta. Suomen tappio olisi tiennyt studion purkua, yön yli muuttoa toiselle peliareenalle Osloon ja uutta valtaisaa rakennusprojektia seuraavana aamuna.

Mertarannan ja A-tyypin yhteistyönä syntynyt ”Ihanaa, Leijonat, ihanaa” kappale iski suomalaisten tajuntaan. Menestyksen innoittamana bändin pojat piipahtivat pelipaikalla ja viettivät kisahuumassa ilmeisen vauhdikkaan viikonlopun. Satuin hotellin vastaanottoon uloskirjautumisen aikoihin. ”Any extras?”, uteli virkailija. ”Yes, one minibar”, kuului vastaus.

Kiva piirustus

Pietarin kisoissa hotelli Pribaltiskajan kakkoskerroksen baarissa tahtipuikkoa heiluttivat useina iltoina Esa Tikkanen ja Jere Karalahti. Itse soittelin juontajan hommien ohella korkeintaan kolmatta viulua, mutta soittelin kuitenkin.

Päävalmentaja Hannu Aravirta luovi laivaansa karikkoisissa vesissä, mutta vastoin useimpien odotuksia päätyi onnellisesti satamaan. Pasi Nurmisen nostaminen pronssipelissä Leijonien maalille vaikutti pelastusrenkaan heittämiseltä, mutta hukkuvan ote piti ja Aran mitaliputki jatkui.

Tapasin Aran raskaan urakan jälkeen sattumalta hallin käytävällä heti pronssipelin jälkeen. Paiskasimme kättä. ”Kiitos, Tapsa”, tokaisi helpottuneen oloinen päävalmentaja. ”Samoin”, vastasin. Olen usein miettinyt lyhyttä sananvaihtoamme.

Asiantuntijanamme vakuuttavaa työtään jatkoi Juhani Tamminen. Kommentoinnin ohella Tami rakensi puhelimen välityksellä Porin Ässien tulevan liigakauden joukkuetta, välillä turhankin innokkaasti.

Kävimme Tamin ja vaimonsa Marin kanssa tutustumassa Eremitaasiin. Pysähdyimme ihailemaan yhtä museon upeista maalauksista. Tami jatkoi viestiensä tutkimista, nosti katseensa ja maailmanmiehen otteella kommentoi näkemäänsä. ”Kiva piirustus”, kuului arvio. ”Juhani, jatkaisitko joukkueesi kokoamista pihan puolella!”, vaimon napakka vastaus.

Jonni kääntää

Hannoverissa keväällä 2001 Suomi johti loppuottelua kahdella maalilla ennen päätöserää. Pukeuduimme Tamin kanssa viimeisellä erätauolla voitonvarmoina Leijonapaitoihin. Tsekki nousi jatkoajalla maailmanmestariksi. Palautteen perusteella osa kansasta piti ylimielisyyttämme syynä finaalitappioon.

Göteborgissa asiantuntijamme Ville Peltonen ja toimittajamme Jonni Aho esittelivät tämänkin kevään kisoissa tutuksi tullutta viiksimuotiamme. Innoituksen lähteenä toimi arkistojen kätköistä kaivettu kuvanauha, jossa puhetta johti minua erehdyttävästi muistuttanut pensselisetä.

Jonni kunnostautui myös mainioissa haastatteluissaan. Pitkään SM-liigassa pelannut Aleksander Barkov vastaili Jonnin kysymyksiin sujuvalla suomen kielellä. Haastattelun jälkeen Jonni kääntyi kameran puoleen, ja aloitti vanhasta muistista haastattelun kääntämisen, suomeksi.

”Aleksander totesi tässä juuri, että…” alkoi käännös, kunnes tilanteen valjettua Jonnillekin hikikarpalot nousivat otsalle ja yleensä aurinkoinen hymy muuttui aavistuksen vaivautuneeksi. Meille muille tapauksesta riitti hupia pitkäksi aikaa.

Voittoprosentti

Vuoden 2003 kotikisoissa jouduin juontajan hommista hetkeksi hyllylle. Asia kiusaa minua edelleenkin, mutta vastapainoksi sain isännöidä Raimo Helmisen kanssa Raipen Corneria. Kisat päättyivät nöyryyttävään tappioon Ruotsille. Leijonaikoni seurasi päätöserän tapahtumia nurkkauksessaan kyynelsilmin.

Seuraavana keväänä asiantuntijamme Tero Lehterä ja Timo Peltomaa innostuivat laulamaan Lauran emännöimässä studiossa, paikanpäällä Ostravassa suomifanit hoilasivat baarikatu Stodolnilla.

Päävalmentaja Raimo Summasta ei laulattanut. Kanada pudotti Suomen mitalipeleistä ja päätöshaastattelustamme kehkeytyi kiusallinen väittely. Muistan Ramin intensiivisen katseen ja terävät vastaukset, tavaroita ei sentään paiskottu.

Kisat seurasivat toisiaan kiihtyvällä tahdilla. Innsbruckissa aamupäivien aurinkoiset golfkierrokset, usein Aravirran ja Tammisen seurassa, auttoivat jaksamaan iltojen aherruksen. Latviassa duo Sihvonen - Tamminen haastoi studiotiimimme pelikirjan. Iskin vastapalloon ja nostin pöydälle Tamin vaatimattoman menestyksen pudotuspeleissä. Sovimme sittemmin asian, golfkentällä.

Tikitalk

Moskovassa ihastutti Tikitalk. Esa Tikkanen toi studioomme hämmästyttävän määrän energiaa, ja valtavasti tunteella ladattua lätkäjargonia. Tiki itse ihastui uuteen rooliinsa välittömästi ja ehdotti kolmen vuoden sopimusta. Yksisuuntaisena, farmiin hän ei suostuisi lähtemään.

Kanadassa keväällä 2008 kehään nousi Jarmo Kekäläinen. Ammattilaisen tinkimätön ote, tyylikäs olemus ja loistava esiintyminen pakottivat minutkin nousemaan uudelle tasolle. Ainakin itse koen niin. Tunnen tehneeni urani parhaat studiovedot Halifaxin ja Quebecin areenoilla. Myös Leijonat menestyivät, kolmen kevään mitaliputki huipentui pronssipelin tyylikkääseen 4-0 voittoon Ruotsia vastaan.

Alpo Suhosen filosofinen pohdinta ja putoilevat korvanapit ihastuttivat, ja vähän vihastuttivatkin Sveitsin kisoissa. Sitäkin reissua muistelen mielelläni, mutta viime kevään lähetykset haluaisin oikeastaan unohtaa. Haarakonttorin isännöinti tuntui hetken mukavalta ja setä jaksoi heilua, mutta aikansa kutakin. Jatkossa pitäydyn urheilun näyttämöillä, toivottavasti.

Tavattiin torilla

Maamme kiekkohistorian toinen maailmanmestaruus ratkesi Bratislavan ikimuistoisessa illassa häikäisevällä tavalla. Nousu turnauksen aikana kuudesti takaa rinnalle ja ohi kertoo isossa kuvassa Leijonista kaiken oleellisen.

Joukkueen horjumaton usko omaan tekemiseen, Mikko Koivun johtajuus, Jukka Jalosen valmennustiimin jämäkkä ote ja tietysti Mikael Granlundin mykistävä ilmaveivi nousevat yksityiskohdista päällimmäisinä mieleen.

Tälläkin kertaa mestaruuden myötä tavattiin torilla. Satatuhatta kirkuvaa kiekkofania tuskin jättivät ketään kylmäksi, ei minuakaan. Siitä huolimatta pohdiskelin humun keskellä juhlinnan olemusta. Harjakaishahmojen alatyylinen ote sopii mielestäni huonosti Leijonien imagoon, kapteeni Koivun tai pistepörssin voittaneen Jarkko Immosen edustama tyylikkyys huomattavasti paremmin.

MM-kisojen finaalilähetystä katsoi parhaimmillaan lähes 2,5 miljoonaa suomalaista. Vastaavaan tuskin päästään enää koskaan. Ylen kisaurakan päättymisen myötä valtaosa MM-lätkästä katoaa jatkossa maksukortin taakse. Otan osaa.

Oma, viimeinen kisaurakkani jäsentyy myöhemmin. Tällä hetkellä mielessä myllertää liian monta asiaa. Päällimmäisenä on haikeus, mutta pintaan puskee myös helpotus. Takki on tyhjä. Leijonien upean menestyksen myötä tähän on kuitenkin hyvä lopettaa. Kiitokset hienoista hetkistä jääkiekon parissa, jatketaan toisilla areenoilla.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Tapsa