Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajan Jukka Jalosen pelillisenä ohjenuorana on ns. Meidän peli. Mitä nämä kaksi sanaa pitävät sisällään. Millaista peliä Leijonat pelaa?

- Se on sellaista totaalijääkiekkoa. Pelataan sen mukaan, mitä tilanne kentällä vaatii, Jalonen aloittaa.

- Niputettuna pyrimme pelaamaan mahdollisimman monipuolista jääkiekkoa. Emme pyri pelkästään voittamaan tilaa (pelaamaan eteenpäin) tai pelkästään kontrolloimaan kiekkoa (pelaamaan poikittain tai alaspäin). Niistä valitaan aina se viisaampi vaihtoehto, joka auttaa joukkuetta, Jalonen selventää.

Avataan vähän Suomen pelitapaa. Kun Suomi saa kiekon, se pyrkii luonnollisesti maalintekoon. Ensisijaisesti tähän pyritään nopealla hyökkäyksellä, eli pyritään voittamaan tilaa mahdollisimman suoraviivaisesti. Jos on tilaa edetä, se käytetään.

Nykyaikaisessa jääkiekossa organisoituja viisikoita vastaan tilaa vain harvemmin on niin paljoa. Tällöin Suomi siirtyy ns. kiekkokontrollipelaamiseen. Jos vastustajan puolustuslinjasta ei löydy aukkoa, kiekko palautetaan omille pakeille. Voittamisen sijaan tehdään siis tilaa. Sitten lähtee uudella vauhdilla ja täydellä viisikolla uusi yritys.

"Olemme todenneet, että yritetään uudestaan"

Suomi käyttää kiekkokontrollielementtiä pelissään vastustajasta riippuen melko paljon. Kiekkokontrolliin turvaudutaan pääasiassa sen takia, että yritetään viimeiseen asti välttää hyökkäämistä alivoimaisena. Eli jos vaihtoehtona on hyökätä vaikkapa kahdella neljää vastaan, kiekko pitää palauttaa alaspäin ja etsiä uusi, parempi väylä hyökkäämiseen.

- Välillä emme vain pääse siitä lihamuurista läpi. Pelaaja toteaa, että tilaa tai apuja ei ole, jolloin joutuisimme luopumaan kiekosta. Silloin on parempi antaa takaisin pakeille, hakea uusi vauhti ja yrittää uudestaan yhdessä. Silloin me viemme peliä, koska meillä on kiekko. Kiekko on tietyllä tavalla vallanväline tässä pelissä, Jalonen selventää.

- Olisi aika helppoa, jos pelissä pääsisi pelissä jokaisella 150-200 yrittämällä läpi. Aina ei pääse, kun siellä on joku edessä. Me olemme todenneet, että yritetään sitten uudestaan. Emme anna kiekkoa vastustajalle vaan pidämme sen itsellämme. Siihen liittyy aina omat riskinsä, koska sen kiekon voi menettää. Se vaatii taitoa, hyvää yhteispeliä, ajoitusta ja rohkeutta.

Aina kun Jalosen Suomi saa kiekon, ensisijainen vaihtoehto on lähteä päämäärätietoisesti maalintekoon. Aina. Tämä näkyy myös paineen alla. Jos vastustaja on painanut pelin vaikkapa minuutiksi Suomen päätyyn, moni odottaa purkukiekkoa. Jalosen filosofiassa purkukiekko ensisijaisesti unohdetaan. Katseet käännetään heti toiseen päätyyn.

- Jos on esimerkiksi sellainen tilanne, että hyökkääjällä ei ole parempaa vaihtoehtoa, sitten se kiekko puretaan. Joskus paine on niin kova, että mitään viisasta ratkaisua sen purkamiseen ei löydy. Se on kuitenkin se viimeinen vaihtoehto filosofisesti. Jossain tilanteessa se voi olla ykkösvaihtoehto, mutta emme me sitä opettele kyllä, Jalonen naurahtaa.

"Pelaajan pitää kentällä tunnistaa, mikä on järkevää"

Isossa kuvassa Suomen hyökkäyspeli oli siinä. Hyökkäämisestä siirrytään kirjaimellisesti suoraan puolustamiseen. Kiekonmenetyksiä tulee väistämättä, mutta niihin tietyllä tavalla varaudutaan. Puolustaminen on ihannetilanteessa mielessä jo silloin, kun hyökätään.

- Viisikon pitää olla tiivis ja pakkien pitää lähtökohtaisesti olla taustalla. Kolmannen hyökkääjän pitää tasapainottaa peliä ja olla lähempänä omaa maalia kuin kahden muun hyökkääjän. Jos menetämme kiekon, meillä on tällöin kolme pelaajaa kiekon ja meidän maalin välissä. Kolmas pelaaja pelaa tilanteen mukaan keskustaa tai antaa sivu- tai takapaineen kiekolliselle vastustajalle keskialueella.

Viisikon tiiviys hyökätessä on aivan avainasia Jukka Jalosen pelitavassa. Jalonen ottaa esiin esimerkkitilanteen molemmista kiekonmenetystilanteen ääripäistä.

- Hyökkääminenkin pitäisi tapahtua niin, että ollaan tiiviissä paketissa etelä-pohjois-suunnassa. Jos tulee kiekonmenetys, pääsemme nopeasti antaman paineen ja yrittämään riistoa takaisin itselle. Jos puolustajat ovat lähellä hyökkääjiä, sinne väliin on vastustajan vaikea avata, Jalonen muistuttaa.

- Jos taas etäisyydet ovat pitkät, meidän puolustus on helppo murtaa. Meillä pitää olla hyvä puolustusvalmius, kun hyökkäämme tiiviinä viisikkona.

Kun Suomi saa kiekon, ensisijainen tavoite on tehdä maali. Kun vastustaja saa kiekon, tavoite on aivan yhtä yksinkertainen: estää vastustajan maalinteko ja saada kiekko nopeasti takaisin itselle.

- Paras keino siihen on antaa nopeasti painetta kiekolliselle - eli otetaan tila ja aika pois. Siinä ei välttämättä aina ole järkeä tai siihen ei pysty - on etäisyydet liian pitkät pelaajien välillä tai jotain muuta. Silloin puolustetaan keskustaa ja aluetta. Sen seurauksena pyrimme vähän myöhemmin riistämään kiekon ja pääsemään hyökkäämään, Jalonen kertoo.

Hyökätessä kiekollinen pelaaja tekee ratkaisun, lähdetäänkö nopeasti vai rauhallisemmin, ja muun viisikon pitäisi tunnistaa tilanne välittömästi. Myös puolustuksessa viisikon strategia riippuu lähinnä vastustajan kiekollista pelaajaa olevan suomalaispelaajan aloitteesta.

- Joskus on järkevää puolustaa keskustaa ja joskus on järkevää antaa paine. Pelaajan pitää kentällä tunnistaa, mikä on järkevää. Sitä tässä opetellaan, koska se on aina vaikein asia olla kiekossa tai lähinnä vastustajan kiekollista pelaajaa. Hän tekee ratkaisun, ja muut neljä reagoivat, jotta pelaisimme samaa peliä. Koko viisikon pitää pelata pääsääntöisesti samalla tavalla.