Riihilahti ei varmasti kuulunut taidollisesti niiden lahjakkaimpien pelaajien joukkoon, mutta siitä huolimatta hän on yksi kaikkien aikojen suomalaisista jalkapalloilijoista. Miten tämä yhtälö on mahdollinen?

Suurin yksittäinen syy siihen on se, että yhdellä osa-alueella Riihilahti oli aivan omaa luokkaansa. Hän sai nimittäin itsestään irti kentällä enemmän kuin kukaan toinen. Taitoihinsa nähden Riihilahti on ehdottomasti – Shefki Kuqin kanssa – eniten urallaan saavuttanut suomalaisfutari.

Keskikenttäpelaajan nousu suomalaisten jalkapallolegendojen joukkoon onkin osoitus siitä, että lahjakkuus on paljon muutakin kuin fyysisiä ominaisuuksia. Lahjakkuutta on myös saada itsestään maksimaalinen suoritustaso esiin.

Suomalaisten urheilijoiden yhteydessä mainitaan usein voittamisen kulttuurin puuttuminen ja otetaan esille, kuinka pää ei kestä. Tälle osittain jopa illuusionomaiselle ryhmälle Riihilahti on täysi vastakohta. 35-vuotias Riihilahti on todellinen voittajatyyppi, joka nosti tasoaan nimenomaan tärkeissä ja tiukoissa peleissä.

Eguren takataskussa

Yksi erityinen ottelu on jäänyt mieleeni osoituksena Riihilahden voitontahdosta. Vuonna 2007 Tukholman paikallispelissä Råsundalla Riihilahden edustama Djurgården kohtasi Hammarbyn. Riihilahden tehtävä oli pitää Hammarbyn tähtipelaaja ja keskikentän pelinrakentaja Sebastian Eguren kurissa. Riihilahti teki työtä käskettyä.

Hän muun muassa astui enemmän tai vähemmän tahallisen näköisesti maassa maanneen Egurenin käden päälle, huitaisi kyynärpäällä uruguaylaista kasvoihin keltaisen kortin arvoisesti ja suoritti keskialueella tukun erittäin kovaotteisia "sukituksia”.

Uruguaylaisen pelihalut katosivat ärsyttävän päällystakin pihdeissä ja hänet vaihdettiin kentältä heti toisen jakson alussa. Djurgården voitti ottelun 1-0, ja kukapa muukaan kuin Riihilahti pokkasi pelin jälkeen kentän parhaan pelaajan palkinnon.

Tuo yksi ottelu on osoitus siitä, että Riihilahti oli valmis toimimaan kentällä vähintään sääntöjen rajamailla, jotta oma joukkue voittaisi. Tästäkin piirteestä huolimatta suomalaista pidettiin kentällä pääsääntöisesti erittäin rehtinä pelaajana.

Myös maalintekijä

Periksiantamattomuuden lisäksi keskikenttäpelaajan iskemät maalimäärät seurajoukkueissa sekä Suomen A-maajoukkueessa olivat myös kohtuullisen kovia. Aika harva suomalainen voi kertoa tarinoita siitä, kuinka on upottanut pallon Valioliigassa muun muassa Chelsean, Arsenalin tai vaikkapa Anfield Roadilla Englannin A-maajoukkueen verkkoon.

Riihilahden viimeistelemät maalit olivat usein hänen pelityylilleen ominaisia. Niissä korostuivat viimeiseen asti taisteleminen ja halu olla vastustajaa parempi. Riihilahti runnoi urallaan lukuisia irtopalloja maalin edestä verkon perukoille milloin polvella, kyljellä tai säärisuojallaan. Tavalla ei ollut väliä. Viimeksi näin kävi viime vuoden elokuussa, kun HJK kukisti Hongan Veikkausliigassa Riihilahden maalilla 2-1.

HJK-kasvatti on erinomainen esimerkki monelle nuorelle siitä, mitä voi saavuttaa luottamalla terveesti itseensä. Riihilahdesta puhuttaessa sana ”esikuva” pääseekin todella oikeuksiinsa.

Riihilahden jatkaminen kotimaisen jalkapallon parissa tulevaisuudessa on hyvin toivottavaa, sillä jos hän pystyy antamaan puoletkaan siitä, mitä kentälle jätti, niin suomalainen futisperhe saa häneltä vielä paljon.

Matti Härkönen
Kirjoittaja on YLE Urheilun toimittaja