Jalkapallon EM-kilpailujen alkulohkovaihe on saatu päätökseen ja kisojen ensimmäinen vaihe osoitti hyvin sen, miksi jalkapalloa kutsutaan kuningaslajiksi. Ei vain sen takia, että jokaisessa tähän mennessä pelatussa 24 ottelussa on nähty maaleja vaan siksi, että jalkapallon eri muodot ovat tulleet esiin.

Taito, taktiikka, fysiikka ja asenne ovat jalkapallon elementtejä. Viimeksi mainittu on ilahduttanut allekirjoittanutta kisoissa eniten tähän mennessä. Siksi suurimman vaikutuksen ovat itse asiassa tehneet muutamat jo pudonneet joukkueet. Kroatia, Ukraina ja Ruotsi ovat ulkona jatkopeleistä, mutta niiden esitykset olivat ajoittain upeaa katsottavaa.

Monet olivat jo kauan sitten tuominneet Kroatian putoamaan Espanjan ja Italian mahdin edessä. Toki joukkueen pelit päättyivät, mutta se pisti kunnolla hanttiin suuremmilleen – pääosin asenteensa vuoksi. Jatkopaikka oli lopulta niin lähellä. Jopa espanjalaismedia kirjoitti, että ainakin Kroatian yksi rankkari jäi viheltämättä Espanjaa vastaan. Kroatia saa täyden sympatian taistelustaan.

Ukrainan ainoaksi aseeksi sanottiin ennen turnausta kotiyleisön tuki, mutta joukkueesta löytyi paljon enemmän. Vaikka tappio Englantia vastaan pudotti toisen isäntämaan, täytyy nostaa hattua ukrainalaisten asenteelle. Se ei kumarrellut kenellekään vaan taisteli loppuun asti. Kisatunnelman kannalta olisi varmasti ollut hyvä, että maa olisi jatkossa.

Ruotsi oli pettymys puolentoista pelin ajan. Kahden tappion jälkeen jatkopaikka oli mahdoton ja viimeisessä pelissä kyseessä oli enää kunnia. Ja kunniakkaasti länsinaapurimme myös poistui turnauksesta. Mustaksi hevoseksi rankattu Ranska kaatui 2-0 ja nyt voi vain miettiä mitä olisi tapahtunut jos Ruotsi olisi löytänyt taistelutahtonsa aiemmin.

Aina löytyy myös totaalinen floppijoukkue ja se on tällä kertaa Hollanti. On harmi, että taitava joukkue putosi jatkosta, mutta samalla on kuitenkin hyvä huomata, että jalkapallo todellakin on (edelleen) joukkuepeli. Ei ole väliä kuinka paljon taitoa ja voimaa löytyy, jos suuret egot eivät sulaudu joukkueeseen.

Upeita hetkiä on siis jo nähty, vaikka turnaus on käytännössä vasta puolivälissä. Nyt katse kohdistuu puolivälieräjoukkueisiin. Mukana ovat odotetusti Espanjan, Saksan ja Italian kaltaiset joukkueet. Yksikään näistä ei vielä ole yltänyt omalle huipputasolleen, mutta kuten monesti aiemmin on todistettu, on parempi, että peli takkua alussa – se tarkoittaa hyvää loppua kohden (muistutuksena Espanjan tappio Sveitsille MM2010-avauspelissään). Nyt on aika löytää vire.

Espanjan Total Footballin, Italian kurinalaisuuden ja Saksan monipuolisuuden lisäksi näemme viiden muun ryhmän edesottamuksia. Kreikan peliä haukutaan aina anti-jalkapalloiluksi, mutta mitä väliä? Joukkue on jatkossa ja jos Suomi olisi samantapaisella pelillä EM-kisoissa kahdeksan parhaan joukossa, juhlisimme kuin vappuna tai uudenvuodenaattona ja kehittelisimme ylistyslauluja Mixu Paatelaiselle.

Musta hevonen Ranska on vielä ollut yllättävän vaisu, mutta Espanjan kohtaaminen jos jonkin luulisi sytyttävän joukkueen. Kahden pallon hallussapidosta pitävän joukkueen kohtaamisesta on lupa odottaa mielenkiintoista kamppailua. Roy Hodgsonin kädenjälki puolestaan näkyy Englannin pelissä, mutta Ruotsi- ja Ukraina-pelit osoittivat, että joukkue on myös haavoittuvainen. Onko ”Hodarin” luotsaama Englanti vihdoin valmis menestykseen, se jää nähtäväksi.

Sitten löytyy vielä Tshekin yllätyksellisyys ja Portugalin huima vauhti ja taito. Tähän mennessä kannattajille ja katsojille on tarjottu huikeaa draamaa eikä voi odottaa sen vähempää, kun pudotuspelit potkaistaan käyntiin Varsovan stadionilla torstai-iltana. Jalkapallon EM-kisat ovat olleet suuri monipuolisuuden juhla – toivottavasti juhlat jatkuvat hamaan loppuun asti.

Antti Ennekari, Varsova