Australian avointen kolme viimeistä miesten ottelua olivat äärimmäisen pitkiä. Nadal - Federer 3 tuntia 42 minuuttia, Djokovic - Murray 4 tuntia 50 minuuttia ja huipennuksena finaali Djokovic - Nadal uskomattomat 5 tuntia 53 minuuttia.

Ottelut tarjosivat roppakaupalla jännitystä ja draamaa ja olivat sinänsä huikeaa urheiluviihdettä. Herää kuitenkin myös kysymys, täytyykö otteluiden olla aivan näin pitkiä?

Miksi ottelut venyivät näin pitkiksi? Siihen on löydettävissä useita syitä. Yksi syy on pelaajien lisääntynyt urheilullisuus. Varsinkin neljän nykyisen kärkipelaajan liikkuminen ja puolustuspeli ovat huikealla tasolla. Kaikki pallot pystytään hakemaan ja pallorallit jatkuvat ja jatkuvat.

Tärkeä syy pallorallien ja ottelujen pidentymiseen on pelialustojen hidastuminen. Kenttiä alettiin hidastaa vastauksena 1990-luvun syöttöjuhliin, joissa nähtiin välillä lähes pelkkiä läpisyöttöjä. Se ei ollut kaikkein mukavinta seurattavaa, mutta saattoi käydä niin, että siihen ylireagoitiin.

Nykyään tuntuu välillä siltä, että mikään lyönti ei ole tarpeeksi hyvä pisteen voittamiseen. Todella hyvästä lyönnistä toivoisi palkinnoksi pisteen, mutta nyt pallo kaivetaan takaisin ja peli jatkuu. Asiasta on puhuttu pitkään, mutta tällä hetkellä se korostuu kärkipelaajien huikean puolustuspelin vuoksi. Hitaammat alustat yhdistettynä äärimmäisen hyvään puolustuspeliin johtaa siihen, että ottelut venyvät ja venyvät. Australian avoimet oli kehityksen huipennus - ainakin tähän asti.

Loppuottelua pidensi vielä se, että Nadal ja Djokovic ovat kaikkein hitaimmat pelaajat pallojen välissä. He käyttävät ennen lähes joka ainoaa palloa enemmän aikaa kuin säännöt sallisivat. Se on toinen asia, johon olisi myös syytä puuttua. Kuitenkin myös alustoille olisi syytä tehdä jotain. Kultainen keskitie pitäisi olla löydettävissä. Ei paluuta 1990-luvun ässäkarkeloihin, mutta alustoja, jotka palkitsisivat hyökkäävää peliä vähän enemmän.

Sakari Lund
Kirjoittaja on YLE Urheilun toimittaja