Urheilijakiintiö
286 urheilijaa (250 miestä, 36 naista)

Ohjelma
Nyrkkeily

Kilpailupaikka
ExCeL  

Miehet
Kevyt kärpässarja (46-49 kg)
Kärpässarja (49–52 kg)
Kääpiösarja (52–56 kg)
Kevytsarja (56–60 kg)
Kevyt välisarja (60–64 kg)
Välisarja (64–69 kg)
Keskisarja (69–75 kg)
Raskas keskisarja (75–81 kg)
Raskassarja (81–91 kg)
Superraskassarja (+91 kg)

Naiset
Kärpässarja (48-51 kg)
Kevytsarja (57–60 kg)
Keskisarja (69–75 kg)

Ensimmäiset viitteet nyrkkeilystä ovat löytyneet 3000 eaa. Egyptistä. Laji oli mukana kreikkalaisissa antiikin olympialaisissa. Roomalaiset gladiaattorit taistelivat lajissa metallilla vahvistetuin hanskoin yleensä siihen asti, kunnes toinen ottelijoista kuoli.

Rooman valtakunnan sortumisen jälkeen nyrkkeilyn historia katkeaa, kunnes se tulee uudelleen esille 1600-luvun englantilaislähteissä. Organisoitu amatöörinyrkkeily alkoi vuonna 1880.

Nyrkkeilijät ottelivat olympiamitaleista ensimmäisen kerran St. Louisissa vuonna 1904. Nyrkkeily vakiintui olympialaisten ohjelmaan 1920. Laji oli alkuaikoina suosittu lähinnä Yhdysvalloissa ja vuoden 1904 olympiakisoissa amerikkalaiset nappasivat kaikki mitalit – koska se oli ainoa osanottajamaa.

Aluksi nyrkkeilijät saivat otella useammassa eri sarjassa. Sarjojen määrä oli korkeimmillaan 12 vuosien 1984–2000 olympiakisoissa. Ateenaan 2004 sarjajakoa kuitenkin uudistettiin siten, että 67 ja 71 kilon sarjat korvattiin yhdellä 69 kilon painoluokalla.

Suuria muutoksia olympiakehissä ovat olleet päänsuojusten ottaminen käyttöön 1984, arvostelu pistekoneella 1992 ja Sydneyssä 2000 ensi kertaa otteluaikana ollut 4x2 minuuttia. Näiden lisäksi painoluokat ovat muuttuneet vuosien varrella useasti.

Naisten nyrkkeily oli jo vuonna 1904 St. Louisin olympialaisissa näytöslajina, mutta 1900-luvun aikana se kiellettiin useissa maissa. Nyrkkeily onkin ollut ainoa kesäolympialaisten laji, jossa ei ole ollut naisedustusta, mutta Lontoon olympiakisoista lähtien tämäkin muuttuu.

Kaksi pronssia

Ennen vuotta 1952 kolmannelle sijalle sijoittunut ei saanut nyrkkeilyssä minkäänlaista palkintoa. Vuonna 1952 semifinaalit hävinneet kaksi nyrkkeilijää sijoitettiin kolmansiksi ja heille luovutettiin diplomit.

Vuoden 1956 kisoista lähtien pronssimitaleja on jaettu jokaisessa sarjassa kaksi. Nyrkkeilyn lisäksi vain judossa tehdään näin.

Ensimmäisissä nykyaikaisissa olympialaisissa nyrkkeilyä ei ollut, koska sitä pidettiin liian vaarallisena. Tukholman kisoista 1912 nyrkkeily puuttui, koska Ruotsin lait kielsivät sen.

Olympiavoittajia ja raskaansarjan maailmanmestareita

Kuudelle maalle nyrkkeily on ainoa urheilumuoto, jossa ne ovat saavuttaneet olympiamitaleita (Puerto Rico, Tonga, Niger, Bermuda ja Guyana). Puerto Rico on voittanut peräti kuusi nyrkkeilyn olympiamitalia.

Olympiavoittajista raskaan sarjan ammattilaisten maailmanmestariksi ovat iskeneet Floyd Patterson (kultaa 1952), Cassius Clay (1960), Joe Frazier (1964), George Foreman (1968), Leon Spinks (1976) ja Lennox Lewis (1988).

Vuonna 1952 Pattersonia vastassa finaalissa oli Ruotsin Ingemar ”Ingo” Johansson. Johansson hylättiin, koska hän ei antanut kunnon vastusta, vaan juoksi Pattersonia pakoon koko ottelun ajan. Johansson ei saanut hopeaitaliaan ennen kuin vuonna 1982. Vuonna 1959 Johansson voitti raskaansarjan maailman mestaruuden.

Suomen viimeisin mitali vuodelta 1992

Suomessa laji yleistyi 1920-luvulla erityisesti työväen parissa. Suomen Nyrkkeilyliitto perustettiin vuonna 1923. Ensimmäinen tunnettu suomalaisnyrkkeilijä oli Gunnar Bärlund, Gee-Bee.

Suomen nyrkkeilijät esiintyivät ensimmäistä kertaa olympiakehässä Amsterdamissa 1928. Suurimman mitalisaaliinsa Suomi sai vuonna 1970. Tuolloin Helsingin kisoissa 1952 välierissä pudonneet miehet saivat pronssiset mitalinsa jälkikäteen.

Suomalaisia kultamitalinyrkkeilijöitä ovat Sten Suvio 1936 (66,6 kg) ja Pentti Hämäläinen 1952 (54 kg). Viimeisin olympiamitali on Jyri Kjällin pronssi sarjassa 63,5 kg Barcelonasta 1992. Atlantassa 1996, Ateenassa 2004 ja Pekingissä 2008 Suomella ei ollut lainkaan edustajaa olympiakehässä.

Nyrkkeilijät ottelupareihin uusiksi

Nyrkkeilijät arvotaan ottelupareihin ranking-sijoituksista piittaamatta. Nyrkkeily on suoraa pudotuskilpailua alusta asti. Miehillä ottelu kestää 3x3 minuuttia, kun naisilla otteluaika on 4x2 minuuttia. Erien välissä on minuutin erätauko.

Pisteitä saa osumasta pään etupuolelle tai ylävartaloon. Arvostelutuomareita nyrkkeilyssä on viisi.

Ensimmäistä kertaa olympialaisissa käytössä olevan uuden pistelaskun mukaan jokaisen erän jälkeen kolme toisiaan lähimpänä olevaa pistemäärää otetaan huomioon, ja niiden keskiarvo on nyrkkeilijän siitä erästä saama pistemäärä. Jokaisen tuomarin pisteet katsotaan erikseen kummallekin nyrkkeilijälle, joten yhden tuomarin pisteistä voidaan hyväksyä kummallekin nyrkkeilijälle painetut pisteet, vain toiselle painetut tai ei kumpiakaan.

Mikäli viiden tuomarin pisteet ovat yhtä lähellä toisiaan, pudotetaan ylin ja alin pistemäärä pois, ja jäljelle jäävien lukujen keskiarvo on nyrkkeilijän saama pistemäärä. Ottelun voittaa se nyrkkeilijä, jolla on ottelun päätyttyä enemmän pisteitä.

Mikäli viimeisen erän päätyttyä nyrkkeilijöillä on tasapisteet, lasketaan kaikkien tuomareiden kaikki painallukset yhteen, jonka jälkeen kummankin nyrkkeilijän saama ylin ja alin pistemäärä pudotetaan pois. Kolmen jäljelle jääneen pistemäärän summa on nyrkkeilijän ottelussa saama kokonaispistemäärä. Mikäli pisteet ovat edelleen tasan, äänestää viisi arvostelutuomaria voittajan.

Nyrkkeilijöiden tulee olla vähintään 17-vuotiaita. Yläikäraja on 34 vuotta. Iän ratkaisee syntymävuosi.

Sydneyssä 2000 oli ensimmäistä kertaa mukana osallistuja kiintiöt: 28 nyrkkeilijää sarjaa kohden paitsi kahdessa ylimmässä (91 kg ja yli 91 kg) 16 iskijää.

Lontoon kisojen karsintajärjestelmä oli lyhyt. Miesten ensimmäinen karsintakilpailu oli vuoden 2011 MM-nyrkkeilyt Azerbaijanissa. Tämän jälkeen jäljelle jääneet maanosapaikat jaettiin jokaisen maanosan (Aasia, Afrikka, Amerikka, Eurooppa ja Oseania) omassa karsintaturnauksessa. Naisten ainoa karsintakilpailu oli vuoden 2012 MM-nyrkkeilyt Kiinassa.

Nyrkkeilijöiden määrä maanosaa kohden vaihtelee nyrkkeilyn aseman alueella ja nyrkkeilijöiden painoluokkiin jakautumisen mukaan.