Suomen tavoite yleisurheilun EM-kotikisoista oli kaksi mitalia ja viisi pistesijaa. Tavoitteesta jäätiin rajusti, sillä ainoan mitalin toi keihäänheittäjä Ari Mannio ja ainoan pistesijan pituushyppääjä Roni Ollikainen.

- Kisat olivat urheilullisesti pettymys. Noin 20 prosentilla joukkueesta oli hyviä onnistumisia, ja leimallista oli se, että ne tulivat pääsääntöisesti nuorilta urheilijoilta, joilta ei voinut menestystä odottaakaan. Suhteessa omaan tasoon tuli paljon ennätyksiä ja muita onnistumisia, Mäkelä muistutti.

- Jossain määrin hämmentävä olo on siitä, että joukkueen profiiliurheilijoista - niistä, joilta oli syytä odottaa menestystä - kovin moni epäonnistui. Moni muukin, kuin nämä vammautumis- ja sairaustapaukset, kuten Jukka Keskisalo, Teemu Wirkkala, Olli-Pekka Karjalainen tai Antti Ruuskanen. Heillä oli selittäviä tekijöitä.

- Torro, Pitkämäki, Åstrand, Söderberg ja kaikki kolme seiväshyppääjää olivat sellaisia, joilta oli syytä odottaa menestystä. Kun sitä ei saatu, se näkyy aika herkästi asetetussa tavoitteessa, josta jäätiin varsin dramaattisesti, Mäkelä niputti.

Yhden pronssimitalin saaminen - jälleen kerran keihäästä - ei muuta isoa kuvaa. Syksyllä toimitusjohtajaksi siirtyvä Mäkelä muistutti, että syksyllä Urheiluliitossa on tulossa iso remontti käytännön tason toimimisessa.

- Olemme tietyllä tavalla syöneet tämän nykyisen aikakauden eväät. Tällä urheilijakaartilla ja näillä järjestelmävalmiuksilla, joita olemme käyttäneet, olemme tulleet tiemme päähän. Liitto on rakentanut uutta strategiaa ja tehnyt merkittäviä linjauksia valmennusjärjestelmän muuttumiseksi, ja sen paikka on jos koskaan, niin nyt, Mäkelä painotti.

- Nyt meillä menee koko valmennusjärjestelmän vastuuhenkilöillä työsopimuskaudet umpeen. Yhteensä niitä henkilöitä on jopa 40, ja sen takia muutos on tehtävä juuri nyt. Teemme ne tulevan syksyn aikana riittävän konkreettisina ja rajuina kerralla. Sen jälkeen pyrimme vakauttamaan järjestelmän ja menemään systemaattisesti eteenpäin kaksi- ja nelivuotispätkillä. Olemme yhdessä sitoutuneet strategiaamme, mutta käytännön toimet ovat Jorma Kemppaisen (tuleva valmennuspäällikkö) asiaa.

Valmennuspäälliköt heivataan

Millainen muutos on sitten tulossa? Mäkelän mukaan tullaan menemään yhä voimakkaammin siihen suuntaan, että valmennus on mahdollisimman kohdennettua.

- 15 vuotta sitten meillä oli kaikissa suurissa lajiryhmissä päätoiminen lajipäällikkö, mutta ei yhdessäkään lajissa sellaista valmentajaa, joka olisi saanut muuta kuin kulukorvauksia lajivalmentajan työstään. Nyt aika on muuttunut, ja me olemme reagoineet siihen. Poistamme lajipäälliköiden taso kokonaan ja satsaamme käytössä olevat resurssit suoraan lajivalmennukseen, jotta ammattivalmentajia olisi mahdollisimman paljon mahdollisimman lähellä niitä urheilijoita, joilla on mahdollisuuksia, Mäkelä valaisee.

- Emme saa siitäkään kovin kattavaa, koska yleisurheilussa on parikymmentä lajivaatimuksiltaan hyvin erilaista lajia, eikä meidän voimavaramme tule siihen riittämään, että saisimme kaikkiin lajeihin läheskään päätoimista valmentajavoimaa. Tästä on lähdettävä liikkeelle, ja se tarkoittaa myös sitä, että meidän on muutettava työtapojamme ja ohjata urheilijan ja valmentajan toimintaa omien lajiensa ryhmissä enemmän kuin on tähän asti tehty.

Kärkiurheilijat floppasivat EM-kisoissa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ja nykyinen valmennusjärjestelmä on tullut tiensä päähän. Voiko tästä vetää johtopäätöksen, että nykyinen valmennusjärjestelmä oli jonkinlainen yhteinen nimittäjä kärkiurheilijoiden epäonnistumisissa EM-kisoissa?

- Se on liian rohkea johtopäätös. Tässä oli sairauksia, vammoja ja ripaus huonoa tuuriakin, enkä nyt vähiten viittaa Niclas Sandellsiin. Täytyy kuitenkin muistaa, että siellä on edelleen hyvässä kunnossa olevia urheilijoita, joista varmasti osa kirkastaa kilpensä jo tämän kauden aikana. En lähtisi missään tapauksessa vetämään liian hätäisiä johtopäätöksiä kenenkään urheilijan kohdalla - edes näiden epäonnistujien.

- Meillä on ehkä mielikuva siitä, että nyt on oltu arvokisoissa ja kausi on melkein paketissa. Näin ei todellakaan tällä kertaa ole. Tässä on ajallisesti saatu vasta kausi alkuun. Suomen joukkueen tehtävänä on parantaa tästä, koska sitä jäi yllinkyliin. Se on nöyrästi tunnustettava, Mäkelä muistutti.

”Paikallaan polkevia nuoria on liikaa”

Myös seuratasolla toimintaa voitaisiin tehostaa. Lopuksi Mäkelä innostui puhumaan suomalaisen yleisurheilijan urapolusta laajemmassakin mittakaavassa. Painopisteet tulevaisuuteen ovat väistyvälle huippu-urheilujohtajalle selviä.

- Haluaisin keskittyä siihen, että pantaisiin fokus nuorten urheilijoiden eteenpäinviemiseen. Jos siinä onnistutaan, sitten on mukavampi sitä kapeaa huippu-urheilukärkeä viilata, kun sille on eväitä. Nousevia nuoria urheilijoita tarvitaan enemmän kuin mitä nyt on tullut, Mäkelä totesi.

- Kun katsotaan viime vuosien 19-vuotiaiden arvokisamenestyjiä ja heidän seuraavaa viittä vuottansa, se kehitys on keskimäärin liian hidasta. Jos urheilija ei 19-24 vuoden ikähaarukassa kehity merkittävästi ja pääse hyvin lähelle senioreiden kansainvälistä huippua, sen asian toteuttaminen myöhemmin on äärettömän vaikeaa. Paikallaan polkevia nuoria on liikaa.

Helsingin EM-kisat olivat ensimmäiset, jotka järjestettiin samana vuonna olympiakisojen kanssa. Vaikka kisoista puuttui muutama huippuyksilö, formaatti on tullut jäädäkseen.

- Kisat löivät tänä formaattina itsensä läpi. Olen käynyt keskusteluja eurooppalaisten kollegoideni kanssa tästä kisaformaatista, ja yleinen mielipide on, että näin pitää olla. Nämä olivat aidot mestaruuskisat, ja kaikki toimijat olivat aidosti innostuneita tästä tapahtumasta, Mäkelä sanoi.