Ollikainen sivusi pituushypyn finaalissa omaa ennätystään (805) ja paransi karsinnan tulostaan viidellä sentillä. Nämä tyydyttivätkin vasta 21-vuotiasta suomalaishyppääjää, mutta hän jäi harmittelemaan tekniikkavirhettään.

- Toiseksi viimeisellä askeleella painopiste jäi liian alhaalle, ja se ei ole optimistinen tilanne ponnistukselle. Tekniikka ei antanut mahdollisuuksia parempaan, hän totesi.

- Tavoitteenani oli ennätykseni parantaminen ja olympiaraja. Mutta ensimmäisissä (aikuisten) arvokisoissa kuudes sija ja ennätyksen sivuaminen. Ei siihen tulokseen kovin moni pääse.

Samaa totesi myös Ollikaisen toinen valmentajista, pika-aitojen EM-hopeamitalisti Arto Bryggare onnitellessaan suojattiaan.

- Hän sanoi, ettei tämä saavutus ollut lainkaan huono. Ja Arto tietää, koska olen suoriutunut hyvin, Ollikainen hymähti.

Ollikainen myönsi, että hän jännitti karsintaa enemmän kuin itse finaalia. Finaalissa hänen olonsa oli rento eikä liikaa puristusta tullut. Hän nautti Olympiastadionin tunnelmasta ja harmitteli, ettei voinut tarjota tällä kertaa yleisölle enempää.

- Kisassa ei tarvinnut itse syttyä, kun yleisö sytytti. Joka päivä ei voi kuitenkaan hypätä niin hyvin kuin haluaisi. Ei sitä joka päivä voi 830:a pommittaa. Olen kuitenkin enemmän tyytyväisempi kuin pettynyt.

Ollikainen on nuoresta iästä huolimatta noussut Suomen pituushypyn kärkeen ja on itse asiassa ollut tämän kauden ykköshyppääjä. Helsingin Kisa-Veikkojen urheilija aikoo pitää tämän tittelin itsellään vielä pitkään.

- Vielä kun sen Suomen ennätyksen saa omiin nimiin, niin on hyvä, hän hymyili.