Urheilijakiintiö
344 urheilijaa

Ohjelma
Paini

Kilpailupaikka
ExCeL  

Miehet, kreikkalais-roomalainen ja vapaapaini
50–55 kg
60 kg
66 kg
74 kg
84 kg
96 kg
96–120 kg

Naiset
48 kg
55 kg
63 kg
72 kg

Painia pidetään vanhimpana kilpaurheilulajina, sillä jo 5000 vuotta sitten egyptiläiset piirsivät painijoita seinämaalauksiinsa ja sumerilaiset jo puolivuosituhatta aiemmin. Paini oli mukana antiikin olympialaisissa lähes niiden alusta asti. Pian painista tuli kisojen päälaji.

Paini on ollut olympialaisten ohjelmassa kaikissa kisoissa vuotta 1900 lukuun ottamatta. Kreikkalais-roomalainen paini tuli ohjelmaan 1896 ja vapaapaini 1904. Kuitenkin vasta vuonna 1920 molemmat lajit olivat yhtä aikaa kisaohjelmassa.

Naisten paini teki Ateenassa 2004 ensiesiintymisensä olympiakisoissa, kuitenkin vain vapaapainina ja hieman muokatuilla säännöillä.

Painisäännöt ovat muuttuneet paljon vuosien aikana. Tukholmassa mitaliotteluilla ei ollut aikarajaa, ja Suomen Alpo Asikainen ja Viron Martin Klein painivatkin arvokisojen pisimmän ottelun 11 tuntia ja 40 minuuttia. Klein voitti lopulta arvostelutuomiolla.

Kaksi painilajia olympialaisissa

Painia on satoja erilaisia lajeja: islantilainen Glíma, sveitsiläinen Schwingen... Kilpailuissa kuitenkin painitaan pääasiassa kreikkalais-roomalaisessa painissa, vapaapainisssa, judopainissa ja sombo-painissa. Judo on omana lajinaan olympialaisissa. Sombo on yhdistelmä vapaapainia ja judoa, mutta se ei ole olympialaji.

Kreikkalais-roomalaisessa painissa kilpailijat saavat käyttää vain käsiään ja ylävartaloaan. Vapaapainissa käytössä ovat myös jalat ja vastustajaa saa ottaa kiinni myös alavartalosta.

Vapaapaini kehittyi 1900-luvun alussa USA:ssa ja Isossa-Britanniassa alkuperäistä kreikkalais-roomalaista painia suositummaksi lajiksi. Vapaapaini oli hyvin suosittu näytöslaji, jota kaikki kansa sai seurata erilaisilla festivaaleilla ja juhlilla.

Kreikkalais-roomalaista painia on erityisesti viime vuosina hallinnut Venäjä. Vapaapainissa sen sijaan mitalit ovat jakautuneet lukuisiin eri maihin. Muita kovia painimaita ovat viime vuosina olleet Iran, Turkki, Mongolia ja Yhdysvallat.

Painin painoluokkien määrää on supistettu viime vuosina. Sydneyssä painoluokkien määrää supistettiin 10:stä 8:aan, ja Ateenassa jaetaan mitaleita enää seitsemässä miesten sarjassa. Naisten painissa painoluokkia on neljä.

Menestystä ja pitkiä mitaliputkia

Suomalaiset ovat jääneet ilman painimitalia olympialaisissa ainoastaan viisissä kisoissa 1960, 1964, 1968, 1992 ja 2008. Yhteensä Suomella on 27 kultaa, 28 hopeaa ja 28 pronssia painissa.

Suomi on voittanut kreikkalais-roomalaisessa painissa 19 kultaa, 21 hopeaa ja 19 pronssia. Vapaapainissa mitalisarja on 8–7–10. Viimeisen vapaan painimuodon mitalin on tuonut Jukka Rauhala, pronssia Los Angelesissa 1984.

Viimeisin mitali kreikkalais-roomalaisessa painissa on Marko Yli-Hannukselan hopeamitali Ateenassa 2004 74-kiloisissa.

Alkuvuosina osanottajien määrää ei rajoitettu. Tukholman kisoissa 1912 osallistui viiteen painoluokkaan yhteensä 37 suomalaista. Nykyinen osallistuja/maa/sarja otettiin käyttöön Amsterdamissa 1928. Suomalaisille rajoitus oli ongelmallinen, sillä kisoihin kelpaavia painijoita oli enemmän kuin tarpeeksi.

Verner Weckman oli kultamitalillaan nostamassa Suomea ”urheilukansojen” joukkoon Ateenan välikisoissa 1906. Mitali oli suomalaisten ensimmäinen olympiakulta kautta aikojen yhdessä kiekonheitossa saavutetun kullan kanssa. Vuonna 1908 Weckman voitti myös kultaa tuoden Suomelle ensimmäisen olympiavoiton virallisissa kisoissa.

Antwerpenissa vuonna 1920 paini finaalissa kohtasi kaksi suomalaista, Taavi Tamminen ja Emil Väre. Joukkueenjohto päätti, että vahvemman Tammisen kannattaisi hävitä, jotta Suomelle varmistettaisiin myös hopeamitali, josta painittiin vielä erikseen.

Tammiselle luvattiin, että hän saa kultamitalin Suomeen palattuaan ja että lehdistölle selitetään tapahtunut. Mitalia Tamminen ei heti saanut, mutta annettuaan närkästyneitä lausuntoja lehdistölle hän viimein sai kunniansa. Väreelle jäi ainakin diplomi voitosta, muusta ei ole tietoa.

Viisi painijaa on yltänyt mitaleille viisissä kisoissa. Yksi heistä on Eino Leino (1920-32). Kolme painijaa on voittanut kultaa molemmissa painimuodoissa: Kalle Anttila (1920-24), Ruotsin Ivar Johansson (1932-36) ja Viron Kristjan Palusalu (1936).

Kolmeen peräkkäiseen painikultaan samassa sarjassa on yltänyt vain Aleksandr Karelin (1988–96). Valkovenäläinen vapaapainija Aleksandr Medved on myös voittanut kultaa kolmissa peräkkäisissä kisoissa (1964–72), mutta välillä sarjaa vaihtaen.

Suomalaisista on Eino Leinon ohella pisimmän mitaliuran esittänyt Kustaa Pihlajamäki, joka voitti kaksi kultaa vapaapainissa 12 vuoden välein (1924–36). Serkkumies Hermanni voitti oman kultamitalinsa väliin jääneissä kisoissa (1932).

Melbournessa 1956 Kyösti Lehtonen ja Rauno Mäkinen voittivat molemmat kultamitalin samana päivänä – Suomen itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta.

Paini Lontoossa

Painin painoluokkien määrää on supistettu viime vuosina. Sydneyssä painoluokkien määrää supistettiin 10:stä 8:aan, ja Lontoossa jaetaan mitaleita enää seitsemässä miesten sarjassa. Naisten painissa painoluokkia on neljä.

Painin kokonaiskiintiö Lontoossa on 344 kilpailijaa. Jokaiseen painoluokkaan pääsee olympiakarsinnoista 19 miestä tai 18 naista, loput 6 paikkaa täytetään villeillä korteilla ja järjestäjämaan edustajilla. Turnaukseen osallistuvien täytyy olla olympiavuonna vähintään 18-vuotiaita.

Painijat arvotaan alkulohkoihin, joiden sisällä kaikki ottelevat kaikkia vastaan. 16 parasta jatkavat tästä eteenpäin pudotuspelisäännöin kultaotteluun asti. Loppuottelupainijoille hävinneet osapuolet painivat keräilyerät päästäkseen pronssiotteluun.

Otteluaika on 3 x 2 min, joista voittaakseen painijan on voitettava kaksi jaksoa. Jaksovoitot ovat näin joko 2-0 tai 2-1. Jakson voi voittaa pisteillä, laajakaarisella viiden pisteen heitolla tai kahdella kolmen pisteen heitolla. Tasatilanteessa jakson voittaja määräytyy ensin sen perusteella, kumpi on saanut vähiten varoituksia. Tämän jälkeen sen perusteella, kumpi on tehnyt korkea-arvoisemman pistesuorituksen ja kolmanneksi sen perusteella, kumpi on tehnyt viimeisen pistesuorituksen. Ottelu päättyy ennen täyttä aikaa selätykseen, kun piste-ero on kuusi pistettä tai enemmän,  luovutukseen tai kolmanteen varoitukseen.

Kreikkalais-roomalaisessa painissa jakson kesto on kaksi minuuttia. Mikäli pisteitä ei ole tullut lainkaan puoleentoista minuutin kohdalla, siirrytään puolen minuutin mattopainiin, joka alkaa kreikkalais-roomalaisen painin clinch-asennosta.

Vapaapainissa jakso koostuu yhdestä kahden minuutin pystypainiosuudesta. Mikäli jakso päättyy tilanteeseen 0-0, jatkuu ottelu vapaapainin clinch-asennosta ensimmäiseen suoritukseen asti tai maksimissaan 30 sekuntia.