Viimeiset kisat ennen Lontoota kisattiin heinäkuussa Lappeenrannan eliittikisoissa ja vammaisyleisurheilun SM-kisoissa Iisalmessa.

Lappeenrannassa olosuhteet eivät suosineet meitä laisinkaan. Vettä tuli reilusti, mutta 100 metrin kelaus sujui olosuhteisiin nähden hyvin. Kelaus kellotettiin aikaan 17,27. Sade oli hieman ehtinyt laantua ennen 200 metrin kelaustamme, ja aikani oli ihan hyvä 31,37.

Iisalmessa puolestaan aurinko paistoi ja lämpöäkin riitti. Tuulet eivät kuitenkaan olleet meidän mieleemme, vaan jouduimme kelaamaan 100 metriä lähes kahden metrin vastatuuleen, ja aikakin oli sen mukainen 17,60. Samana päivänä oli vielä 400 metrin kelaus, josta jäi erittäin hyvä fiilis. Aikani oli kova 59,36. Iisalmen kenttä on aika pehmeä, joten en osannut odottaa alle minuutin alitusta. Jäin ennätyksestäni vajaa sekunnin.

Kisojen jälkeen illalla lähdimme vielä testaamaan lähellä olevan Lapinlahden urheilukentän. Rata oli kova eli erittäin hyvä kelaukselle, ja olin ihan taivaissa, kun pääsin kelaamaan siellä kovaa vauhtia. Myöskin pieni muutos tehtiin taas istuma-asentooni.

Seuraavana päivänä oli vielä jäljellä 200 metriä, jota ennen oli tehty tuo pieni muutos asentooni. Se paransi heti hieman kaarrekelaustani, jossa on ollut vaikeuksia. Kelaus ei ollut kovinkaan rento. Aikani oli 31,27, eli ihan tyytyväinen olen silti. Hyvillä mielin lähdin taas treenaaman kisojen jälkeen kohti Lontoota.

Elokuun ensimmäisenä lauantaina järjestettiin paralypiajoukkueen infopäivä. Siellä kerrottiin kisakylästä, kuljetuksista ja kaikesta mahdollisesta. Tärkeää infoa tuli siis niin, ettei kaikkea meinannut enää päivän jälkeen muistaakaan. Aino-Kaisa Saarinen tuli kertomaan meille omista arvokisakokemuksistaan. Niitä oli mukava kuulla, ja uskon, että sain itsekkin vinkkejä Aino-Kaisalta. Lopuksi täydensimme vielä hieman edellisellä viikolla saamiamme joukkueen vaatteita ja kenkiä.

Tätä blogia kirjoittaessani on 11 päivää siihen, kun lähden Suomen paralympiajoukkueen kanssa Lontooseen. Arkikin alkoi tällä viikolla, ja oli aika palata takaisin koulunpenkille. Kauaa en koulussa ehdi olemaan enkä malttaisikaan; on tämä tyttö sen verran into piukassa.

Tuntuu, että ajatukset alkavat olla jo pelkästään paralympialaisissa, eikä muuhun enää pysty keskittymään täysillä. Tämä vajaa pari viikkoa kuluukin kelaillessa, palauttavien treenejen kanssa ja esimerkiksi uimassa. Totta kai täytyy myös muistaa levätä ja syödä hyvin. Niin ja siellä koulussakin täytyisi muistaa käydä.

Amanda Kotaja