Pearsonia pidettiin tänä vuonna voittamattomana, kunnes heinäkuussa Timanttiliigan Lontoon osakilpailussa yhtäkkiä yhdysvaltalainen Kellie Wells kukisti hänet. Australialainen myönsikin Wellsin pelästyttäneet hänet.

- Oli vaikeaa, kun olin voittanut niin paljon kilpailuja ja sitten yhtäkkiä Kelly voitti minut. Toisaalta tiesin, että valmistautumiseni oli sujunut loistavasti ja ettei yksi tappio voi viedä minulta olympiakultaa, Pearson kertoi tiistai-illan kilpailun jälkeen ja myönsi tunteneensa Australian kansan odotukset niskassaan.

- Olen sanonut, että paine on enemmänkin kannustusta. Tajusin, että paineet kohdistuvat minuun, mutta kyse on vain siitä, miten ne hallitsee. Uskon, että suoriuduin siitä hyvin ja tein parhaan mahdollisen tuloksen.

Ajalla ei ollut väliä

Pekingin olympiakisoissa Pearson joutui odottamaan maaliviivan jälkeen lopputuloksia, kun hän ja Kanadan Priscilla Lopez-Schliep saivat täsmälleen saman ajan. Pearson julistettiin tuolloin hopeamitalistiksi Yhdysvaltain Dawn Harperin jälkeen. Lontoossa Harper ja Pearson joutuivat jännittämään kultamitalin kohtaloa.

- Se oli kuin olisin ollut Pekingissä jälleen. Minulla ei ollut mitään käsitystä, missä Dawn oli. Kun lähestyin maaliviivaa, en antanut itseni katsoa sivuille. Pari askelta sen jälkeen, kun olin ylittänyt maaliviivan, huomasin, että Dawn oli ihan lähellä. Vaikka kaikki huusivat, että voitin, en uskonut sitä, ennen kuin tulostaulu näytti sen, olympiaennätyksen 12,35 kellottanut Pearson kertasi.

- Kun näin nimeni ykkösenä, se oli huikea helpotus. Se oli eniten juuri sitä: helpotusta, koska koko Australia halusi tätä niin kauan. Minua ei olisi haitannut, vaikka aikani olisi ollut 14 sekuntia, kunhan sillä vain olisi voittanut kultamitalin.

Maailman paras tunne

Pearson muisteli katsoneensa vuonna 2000 Sydneyn olympiakisoja, kun Cathy Freeman voitti ensimmäisenä aboriginaalina olympiakultaa 400 metrillä. Tuolloin myös Pearsonille valkeni, että hän haluaa olla joku päivä olympiavoittaja.

- Olin silloin 13-vuotias enkä tiennyt, miten huipulle päästään tai miten pitää harjoitella, mutta minulle riitti se, että tiesin haluavani olympiakullan ja että minun pitää tehdä paljon töitä sen eteen. Tiesin, ettei olympiakultaa voiteta helpolla. Täytyy pysyä keskittyneenä ja luottaa kaikkeen siihen, mitä on tehnyt aikaisemmin valmistautumisessa, ja olen tehnyt niin viimeisen neljän vuoden ajan, hän kertoi.

- Kun voitin Pekingissä hopeaa, silloin tiesin, että voin olla maailman paras. Tämä on juuri sitä, mitä odotinkin sen olevan. Kaikkea sitä ja enemmän, maailman paras tunne. Tämä oli todellakin elämäni kilpailu.