Päävalmentaja Raimo Helminen: Laitettiin kovaan paikkaan ilman minkäänlaista kokemusta päävalmentajana toimimisesta. Ei saanut luotua joukkueelle selkeää pelisysteemiä, mikä vei pohjan menestyshaaveilta. Osoitti kuitenkin, että pystyy lataamaan joukkueen oikeassa paikassa oikeanlaiseen taisteluvireeseen. Kyseenalainen valinta päävalmentajaksi, ja turnaus osoitti, että aiempaa kokemusta olisi vaadittu.

Maalivahdit

30 Sami Aittokallio, Ilves: Suomen joukkueen sankari Yhdysvaltoja vastaan ja lähes sankari välierässä. Otti ykkösmaalivahdin tontin vakuuttavasti ja pelasi yhden kaikkien aikojen suomalaisista maalivahtisuorituksista nuorten MM-kisoissa. Syyttäminen välierän virheestä turhaa, koska ilman Aittokalliota Ruotsi olisi vyörynyt ohi jo aiemmin. Loppukaudella Ilveksessä luulisi vastuuta tulevan.

31 Christopher Gibson, Chicoutimi Sagueneens QMJHL: Suomalaiselle kiekkoyleisölle tuntematon suuruus, joka tuomittiin monissa yhteyksissä Kanada-ottelun takia - aivan turhaan. Joukkue ei ollut valmis siihen peliin, ja Gibson joutui sijaiskärsijäksi. Torjunnoista ei huokunut samanlainen rauhallisuus kuin Aittokalliolla. Jäi kakkosmaalivahdiksi.

Richard Ullberg ei pukenut ainoankaan peliin.

Puolustajat

2 Olli Määttä, London Knights OHL: Sami Vatasen ohella Suomen suurimpana puolustajatoivona pidettävä Määttä loukkaantui jo avausottelussa Kanadaa vastaan, eikä pelannut tämän koommin. Kanadaa vastaan esitys oli heikko, mutta niin oli koko joukkueen. Yhden erän perusteella ensi kesän todennäköisestä ykköskierroksen NHL-varauksesta on turha vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä.

3 Simo-Pekka Riikola, KalPa: Kiekollinen puolustaja, joka jäi tehopisteittä, vaikka pääsi pelaamaan ykkösylivoimassakin. Odotuksetkaan eivät olleet mitenkään massiiviset, mutta rooli olisi edellyttänyt parempaa onnistumista. Kärsi kisojen aikana vatsataudista, minkä takia yksi ottelu jäi väliin. Jäi kiekollisessa pelissä(kin) pari vuotta nuorempiensa varjoon.

4 Konsta Mäkinen, Ilves: Pelirohkea puolustaja, joka nousi ainakin sosiaalisessa mediassa jopa kulttiasemaan näyttävällä pelillään. Heikki jalkakynää ja spin-o-romaa - jopa omassa päädyssä - mikä kielii kylmäpäisyydestä. Ajoittain sortui kuljettamaan kiekkoa liikaa, mutta ei ainakaan pelännyt ottaa roolia. Hiipui turnauksen edetessä, mutta oli yllättäen Suomen johtavia puolustajia.

5 Rasmus Ristolainen, TPS: 17-vuotias kesän 2013 potentiaalinen ykköskierroksen NHL-varaus. Honkkelimainen turkulainen on ison riskin, parhaimmillaan myös ison palkinnon puolustaja. Kiekollisena pelasi rohkeaa peliä ja myös ylivoimalla pystyi laadukkaaseen viivapeliin. Puolustamisessa kuitenkin vielä paljon opittavaa. Oli ottamassa liian montaa takaiskumaalia vastaan.

7 Jani Hakanpää, Blues: Joukkueen varakapteeni, joka paransi koko ajan turnauksen edetessä. Oli Suomen parhaita pelaajia välierässä ja pronssiottelussa. Isokokoinen Hakanpää pystyy puolustamaan hyvin, mutta ajoittain sekä kiekollinen että kiekoton pelaaminen menee koheltamiseksi. Miettii usein jo liikaa tulevaa, minkä takia menettää kiekkoja pahoissa paikoissa. Potentiaalia on kuitenkin pitkälle.

8 Miro Hovinen, Jokerit: 19-vuotias puolustaja, joka otti täpärästi paikan joukkueesta. Nousi pelaavaan kokoonpanoon Olli Määtän loukkaantumisen jälkeen ja täytti mukiinmenevästi peruspuolustajan roolin. Edellytykset kiekollisen pelin taitamiseen ovat vähissä, mutta pystyi puolustamaan omaa päätyä hyvin. Pärjäsi väännöissä, vaikka SM-liigakokemus puuttuu.

12 Ville Pokka, Kärpät: 17-vuotias huippulupaus, joka nosti turnauksessa osakkeitaan ensi kesän NHL-varaustilaisuutta silmällä pitäen. Rauhallinen oululainen, joka oli Suomen kiekollisesti varmin puolustaja. Omassa päädyssä taisteli kokoonsa nähden hyvin, mutta vahvuudet ovat kiekollisessa pelaamisessa. Pokka ei hätäile, vaan malttaa katsoa tilanteet rauhassa kiekon kanssa.

Hyökkääjät

6 Teemu Pulkkinen, Jokerit: Suomen paras maalintekijä, jonka maaleista kuitenkin kaikki syntyivät päätöserissä pelien jo ratkettua. Uskalsi käyttää laukaustaan enemmän kuin viime vuoden kisoissa, mutta ratkaisevien pelien ratkaisevilla hetkillä ei pystynyt painamaan laattaa sisään. Ruotsi-ottelussa nähtiin kokonaisvaltaisempi Pulkkinen kuin koskaan, mutta silti - pettymys ratkaisijan roolissaan.

9 Alexander Ruuttu, Jokerit: Ruuttu teki turnauksessa kolme maalia, joista jokainen oli ns. iso maali. Toi Suomen hetkellisesti peliin mukaan avausottelussa Kanadaa vastaan ja teki avausmaalit Tshekkiä ja Ruotsia vastaan. Vahva esitys kolmosketjun laiturilta, joka jaksoi painaa hommia hyvin myös omassa päädyssä. Puolustuskyvyissä tosin vielä parannettavaa.

10 Joel Armia, Ässät: Nousi Pulkkisen ohi Suomen ykkösratkaisijaksi. Upotti USA:n ja onnistui maalinteossa tärkeään paikkaan sekä puolivälierässä että välierässä. Seilaa usein pelin ulkopuolella, mutta maalintekijän arvo mitataan maaleissa, ja niitä Armia, 18, teki. Välierässä Ruotsia vastaan Armia pelasi kokonaisvaltaisesti parhaan pelinsä. Teki läpilyöntinsä Leijona-paidassa, ja tämä näkynee loppukaudella Ässissä.

11 Markus Granlund, HIFK: 18-vuotias laituri, jonka turnauksen tähtihetki osui puolivälierään Slovakiaa vastaan. Muuten kylmäverisiä ratkaisuja ei huippupaikalla veljensä ja Teemu Pulkkisen vierellä nähty. Oli kisoissa hivenen arka, eikä uskaltanut käyttää laukaustaankaan tarpeeksi. Näissä kisoissa jäi vielä vähän perässähiihtelijäksi, mutta ensi vuoden kisoissa on ratkaisevassa asemassa.

13 Markus Hännikäinen, Jokerit: Hännikäinen jäi yllättävän pieneen rooliin. Mahtui nelosketjussakin pelaamaan vain ajoittain, muuten pureksi mailanpäätä vaihtoaitiossa. Eipä sillä, peliesityksetkään eivät antaneet aihetta juuri suurempaan vastuuseen. Pelatessaan vaelteli pelin ulkopuolella vailla päämäärää ja oli pehmeä. Ei jäänyt hirveästi käteen joukkueelle Hännikäisestä, eikä Hännikäiselle kisoista.

14 Roope Hämäläinen, SaiPa/Jukurit: Kenties joukkueen positiivisin yllättäjä. Mestiksessä tämän kauden pelannut laitahyökkääjä uskalsi haastaa ja raastaa. Oli tärkeä osa nelosketjua, joka oli kisoissa - etenkin niiden loppuvaiheessa - jopa yllättävän hyvä. Teki myös tärkeän 2-1-maalin puolivälierässä Slovakiaa vastaan. Raimo Helmisen ei tarvinnut katua viimeistä hyökkääjävalintaansa.

15 Miro Aaltonen, Blues: Kuului myös joukkueen positiivisiin yllättäjiin. Kolmosketjun laitahyökkääjä uskalsi käyttää vahvuuksiaan ja haastaa vastustajiaan paljon röyhkeämmin kuin SM-liigassa. Yhteispeli etenkin sentteri Barkovin kanssa toimi näyttävästi. Kruununa turnauspuhteesta oli iso 2-0-maali alkulohkon päätösottelussa Tshekkiä vastaan. Valintaa Teemu Rautiaisen yli hieman ihmeteltiin - turhaan.

16 Aleksander Barkov junior, Tappara: Kaikkien aikojen nuorimpana suomalaispelaajana turnmaukseen valittu 16-vuotias täytti odotukset. Päätä ei todellakaan huimaa, vaan rauhallinen sentteri pystyy pitämään kiekkoa ahtaassakin tilassa. Toi rauhallisuutta kolmosketjun ja koko joukkueen peliin. Pari näyttävää maalisyöttöä ja tavaramerkkimaali, jolla katkaisi Slovakian selkärangan puolivälierässä.

20 Mikael Granlund, HIFK: Joukkueen kapteeni, joka oli odotetusti turnauksen parhaita pelaajia. Ei pystynyt kuitenkaan puolivälierää lukuun ottamatta nousemaan esiin sillä tavalla, mitä supertähdeltä odotetaan. Odotukset olivat pilvissä ja niihin nähden Granlund oli jopa pieni pettymys. Peliesitystä tosin jarrutti hieman C-kirjain, sillä Granlund pelasi niin kokonaisvaltaisesti, että tarvittavat hyökkäystehot vähän kärsivät.

22 Miikka Salomäki, Kärpät: "Härkä" oli Suomen tärkein pelaaja alkulohkossa. Osoitti henkistä ja pelillistä johtajuutta, mitkä tuovat satavarmasti kapteenin roolin ensi vuoden kisoihin. Pystyi myös tehoihin ja oli monella mittarilla Suomen toiseksi tärkein pelaaja Granlundin ohella. Johti kakkosketjua, joka teki suuren osan Suomen tärkeistä maaleista turnauksen aikana.

27 Joonas Donskoi, Kärpät: Joukkueen varakapteeni, joka ei pystynyt parhaimpaansa kuin ajoittain - muun muassa välierässä Ruotsia vastaan. Alkukausi SM-liigassa on ollut pettymys ja sama trendi jatkui myös Kanadassa. Ei päässyt samalle tasolle kuin vuotta nuorempi ketjukaverinsa Miikka Salomäki. Ei varsinaisesti alisuorittanut, mutta ei tehnyt myöskään mitään ihmeellistä. Viime vuonna paremmat kisat.

28 Mikael Kuronen, Ilves: Nelosketjun työhevonen, joka joutui yhdessä ottelussa jopa puolustajaksi, kun Määttä ja Riikola olivat sivussa. Nelosketjulta odotettiin virheetöntä peliä, mutta se pystyi painamaan useasti pelin myös toiseen päätyyn. Kuronen ja Roope Hämäläinen muodostivat hyvän laituriparivaljakon. Odotuksiin nähden hyvät kisat tutun valmentajan silmien alla.

29 Otto Paajanen, HPK: Vahvan turnauksen pelanneen nelosketjun ankkuri. Pystyi tasapainoiseen peliin energisten laitureidensa keskellä. SM-liigassa ei ole millään tavalla säväyttänyt, eikä tehnyt sitä myöskään Kanadassa. Kuitenkin hyvä turnaus - juuri sellainen, mitä nelosketjun sentteriltä toivottiin. Lahjoja ei juuri isompaan rooliin ole, mutta Paajasesta tulee HPK:lle luotettava kolmos-nelossentteri.