Kevät on viimein edennyt vauhdilla, ja viikonloppuna kotimainen kausi pamahtaa toden teolla käyntiin perinteisessä FinnSpringissä! Kyseessä on kevään isoin kisa Suomessa, johon tänäkin keväänä on ilmoittautunut noin 2300 suunnistajaa.

Meille huipuille FS on näyttöpaikka kesän karkeloihin tai sitten muuten vain oiva tilaisuus ottaa matsia kilpakumppaneiden kanssa pitkän talviharjoittelun jälkeen. Helpolla ei tule Raasi päästämään edes hyvin harjoitelleita.

Maasto alkaa olla lumista vapaa ja radat ovat valmiina, mutta olenko minä? Mitä pitää puuhata viimeinen viikko, että homma hoituu? No, annas kun katsellaan valmistautumistani tarkemmin:

Fyysinen valmistautuminen

Sanotaan, että treenithän on tehty tässä vaiheessa. Niin tylsää kuin se onkin, viimeisellä viikolla voi harjoittelun lähinnä ryssiä eli ahmia liikaa treeniä. Mulla on siitä oiva tilanne, että sulilla juoksua on kolmen ulkomaanreissun myötä kasassa jo satoja kilometrejä. Ja tietenkin sekin auttaa, että on koko talven juosta läpytellyt vammoista vapaana 110km:n viikkokeskiarvolla. Kyllä se tiejuoksukin sellaisen hyvän peruspohjan luo.

Viikon agendana onkin lihaksistoon ja ”energiapolitiikkaan” liittyvät kysymykset. Ma-ke kevyttä treeniä ja tiistaina kokohieronta. Lihaksisto, tarkemmin ”pakaristo” oli jäätävässä jumissa ja olo Koivurannan Antilla käynnin jälkeen kuin katujyrän alle jääneellä. No nyt on ukko auki ja lepoon ei tarvitse itseään pakottaa. Joskus hieronta toimii tälläkin tavalla positiivisesti valmistautumisen kannalta. Liikaa ei voi viimeisellä viikolla levätä?

Torstaina suunnataan pelipaikoille, sillä ohjelmassa on vielä rennon kova maastoharjoitus. Tarkoitus on totutella suomalaiseen maastopohjaan, kuitenkin niin että energiavarastoja ei tyhjennetä. Keskimäärinhän ihmisellä on 2000kcal varastot hiilihydraatteina, ja itselläni ilmenee usein ongelmia kun kisan kulutus alkaa lähennellä tuota rajapyykkiä.

Eli mulle on tärkeää, että tankit ovat täynnä ja lihaksisto fressi - eli valmis taloudelliseen etenemiseen. Raasin maasto on korkeuseroiltaan korkeintaan keskimääräinen, mutta maastopohjan raskaus ja jatkuva ”rynkytys” takaavat sen, että energiavarastojen riittävyyttä tullaan koettelemaan.

Taidollinen valmistautuminen

Tämä projekti alkoi joskus syksyllä kun aloin perinteisen kaavan mukaan selvittää tulevan kesän kisojen taustatietoja. FinnSpring 2011 on ollut haastava case, koska pitkään kisasivuilla ei ollut muuta kuin pieni valokuva kilpailukeskuksesta. Tästäkin valokuvasta oli kuitenkin nyhdettävissä irti tieto kilpailukeskuksen sijainnista, ja ratojen profiilit alkoivat hahmottua.

Tällaisen valmistautumisen tarkoitus ei ole arvata ratoja tai rasteja oikein, vaan se on yksi tapa syventyä mahdollisesti eteen tupsahtaviin haasteisiin. Tulee yksinkertaisesti katseltua alueen vanhoja karttoja ja kisaratoja. Kisamaastossa olen männä vuosina treenannut kolmesti, joten alueesta on hyvä kuva.

Taidollisessa valmistautumisessa olennaisinta on kuitenkin fundeerata, mitä siellä maastossa oikein pitää tehdä? Raasi on, kuten ekassa kappaleessa kuvailtiin, taidollisesti haastava maasto. Pikkukumparetta ja –mäkeä on vietävän paljon, ja kaikkien kartalla olevien kohteiden lukeminen kilpailuvauhdissa on mission impossible.

Kartalta pitää löytää olennaisia, selkeitä ja erottuvia kohteita, joiden avulla navigoidaan. Tulee kuitenkin myös paikkoja, joissa kaikki kohteet pitää kuitenkin lukea, joten suurennuslasin käyttö helpottaa ja jouduttaa menoa tiukimmilla alueilla. Luupin käyttö on itselle tuttua, ja sen aion totta vie ottaa messiin lauantaina.

Henkinen valmistautuminen

Myös henkinen valmistautuminen on luonnollisesti tärkeää. Se tapahtuu itsellä yksinkertaisesti oleilemalla sellaisessa paikassa, missä on mukavaa ja asiat ei stressaa. Ajan viettäminen seurakavereiden kanssa toimii aina, sillä äijien juttuvarastot ovat sekä julkaisukelvottomia että ehtymättömiä. Onneksi talven vatsalihastreenit on tehty.

Yksi juttu on itselle tärkeä psyykkisessä valmistautumisessa: ylivirittäytymistä on syytä välttää. Tähän on tullut monesti sorruttua ennen Jukolaa patsastelemalla päivä kisapaikalla jännittäen Venlojen viestiä. Tästä jää ns. ”lämmöt päälle” ja kropan vireystila liian korkeaksi suhteessa kisasuoritukseen, joka on alkava vasta 12h kuluttua.

Siinä tulee pahimmassa tapauksessa 10h turhaa jännittämistä, ja mahdollinen fysiologinen selitys huonommalle suoriutumiselle itse kisassa piilee jännittäessä kuluvissa maksan glykogeenivarastoissa ja yleisemmin ihan hermoston väsymisessä. Jännittäminen juuri ennen kisaa on pelkästään positiivinen asia, kunhan sitä ei ala tekemään päivätyönään… Kovalla työllä ansaittuja pelimerkkejä ei kannata alkaa kalkkiviivoilla viskelemään menemään.

Muu tilpehööri

Suorituksen aikainen kropan normaali toiminta on vielä varmistettava. Pitkiä kisoja ennen olen latkinut merisuolavettä viikon ajan varmistaakseni nestetasapainon säilymisen ja suolojen saannin. Ruokailuissa en ole noudattanut mitään ihmeellisyyksiä, vaan painottanut lähinnä hiilihydraattien saantia 2-3 pv ennen kisaa ja pyrkinyt nauttimaan ne heti harjoitusten jälkeen, koska silloin glykogeenivarastojen täyttyminen on nopeinta ja tietenkin myös harjoitteesta palautuu paremmin. Muu kikkailu on vain turhaa kikkailua.

Mutta ehkä kisan aikana kuitenkin on syytä vähän kikkailla? Kisan on ilmoitettu kestävän 100 min, joka kuulostaa pitkälle suhteessa matkaan. Toki on syytä muistaa, että tuo ilmoitettu matka on linnuntietä eli Raasissakin tullaan oikeasti juoksemaan noin 16 km. Tämä ja maaston raskaus huomioon ottaen pakkaan kuitenkin ”hätäraketit” (=energiageelit) takataskuun. Harjoittelu on sujunut hyvin, joten tuskin niitä tarvii ampua.

Mikäli niitä kuitenkin tarvitaan, on hyvä muistaa että suunnistuksessa ne voivat auttaa myös ajattelua, koska varastojen ehtyessä veren sokeri tuuppaa alenemaan ja aivoille tulee tällöin vähemmän glukoosia. Mun elimistö tykkää käyttää hiilareita pitkään jatkuneesta kestävyysharjoittelusta huolimatta, joten tällaisten asioiden funtsiminen on välttämätöntä. Toisaalta on luojan lykky, että kroppa ”polttelee bensaa isolla liekillä” ja on siten valmis voimaa vaativiin osasuorituksiin kisan aikana, mutta toisaalta pitkissä kisoissa tällainen ominaisuus muuttuu myös haasteeksi.

Tämän pakinan tarkoitus oli siis kuvata valmistautumistani pähkinänkuoressa, ja toivon mukaan tästä on hyötyä sinulle. Lauantaina nähdään miten miehen käy. Mun valmistautumista voi seurata kotisivujeni ”online” - harjoituspäiväkirjasta ja itse kisaa voi suunnistusmaailman perinteiseen tapaan seurata kisasivuilta livenä!

Pasi Ikonen