Ruuskasen tavaramerkiksi on kesän aikana tullut, että hän pystyy heittämään keihästä pitkälle viimeisillä kierroksilla.

- Verryttelyssä tuntui hyvältä, mutta kolme ensimmäistä heittokierrosta meni pieleen, koska keihäs lähti ilmoille huonossa asennossa.

Alussa keihään finaaliheittäjät joutuivat odottelemaan paljon ja lukuisat katkot näyttivät verottavat kaikkien muiden paitsi Tero Pitkämäen keihässiivuja.   

- Mukavasti lämpeni lopussa. Tuntui, että kilpailu alkoi vasta 5. kierrokselta. Arin kova veto lopussa herätti, pakko siihen oli jotenkin vastata, Ruuskanen virnisti.

Leppoisa savolainen käytti viimeisen mahdollisuutensa ja nousi pronssisijalta mestariksi huikealla ennätyksellään 87,79.

- Huh huh, mikä kilpailu! Onneksi sain hyvän pönkän ja paineen viimeiseen heittoon. Kropassa oli tunne, että nyt lähtee, ja aika pitkälle se lähtikin, muisteli mestari.

Ensimmäinen mestaruus oli iso juttu Pielaveden Sammon tähtiurheilijalle.

Ruuskasen pojalle kolahti olympimitali, Suomen mestaruus ja taisi se ennätyskin tulla

- Olen tavannut aika monta arvokisaheittäjää, joilta ei löydy Suomen mestaruutta. Suomessa ei ole helppoa saavutta miehissä SM-kultaa. Arvostan tämän korkealle. Mitali pääsee olympiapronssin kaveriksi ihan viereen, veisteli Ruuskanen.

Kausi oli jymymenestys keihäsmiehelle, joka on aina selvinnyt arvokisojen keihäsfinaaliin.

- Todellinen superkesä, vaikka välillä oli pienet sairastelut. Ruuskasen pojalle kolahti olympiamitali, Suomen mestaruus ja taisi se ennätyskin tulla, myhäili suomalainen keihäskomeetta leveästi.