- Huomasin Hiihtoliiton tilinpäätöksestä Kannatussäätiöstä otetun lainan. Tein lainasta kirjallisen kyselyn Hiihtoliittoon, koska en ollut tietoinen asiasta, Lajunen kertoo YLE Urheilulle.

Lajusen kysymystä käsiteltiin myöhemmin SHL:n talouden ja markkinoinnin johtoryhmässä.

Johtoryhmä vastasi Lajusen kysymykseen, että laki rahastoista astui voimaan vuoden 2000 alussa, jolloin Hiihtoliitossa yhteiskassaperiaatteella toimiva omakatteinen urheilijarahasto siirrettiin Kannatussäätiöön.

”SHL ei kyennyt rahoitustilanteensa vuoksi siirtämään säätiöön kaikkia varoja kerralla, vaan on maksanut velkakirjan mukaiset lyhennykset säätiöön. SHL on maksanut velkapääomalle tilintarkastajien hyväksymän kilpailukykyisen koron.”

”SHL ei ole yllämainittujen vuosien aikana lainannut rahaa Kannatussäätiöltä.”, johtokunta totesi vastauksessaan.

- Perustelut kerrottiin siis vasta esittämäni kysymyksen jälkeen. Minulla ei ollut tietoa velkasuhteesta ennen tätä. Eikä todennäköisesti muillakaan urheilijoilla. Päätös asiasta tehtiin muualla kuin rahaston johtokunnassa, Lajunen sanoo.

Lajusen mukaan rahaston johtokunnassa asia otettiin esille ensimmäisen kerran vasta keväällä 2004.

Lainaus 2.2.2004 päivätystä pöytäkirjasta:

”Kuultiin yhteenveto tilanteesta ja käytiin läpi liiton ja säätiön välinen velkakirja ja panttaussopimus, jonka liiton johtokunta on kokouksessaan 15.5.2002 hyväksynyt. Päätöksessään johtokunta panttasi EBU-sopimuksen tulevat tuotot rahastovelkansa vakuudeksi siten, että 1.1.2000 rahaston käynnistämisen yhteydessä syntynyt velka, jota liitto ei ole kyennyt hoitamaan v. 2000–2002, maksetaan rahastolle kokonaisuudessaan EBU-sopimuksen 15.11.2003 tuloutuvasta erästä.”

- Olin siinä käsityksessä, että laina maksetaan takaisin korkoineen, Lajunen sanoo.

Lajunen oli rahaston urheilijajäsenenä vuoteen 2005 saakka. Hän ei kuitenkaan koskaan nähnyt selvitystä siitä, maksettiinko laina korkoineen takaisin. Lajusella ei myöskään ole tietoa mahdollisista muista vipeistä tai vastuuveloista.