Maalivahdit

Lehtonen Kari:  Dallas Starsin maalivahti, jolla on allaan toinen ehjä ja hyvä NHL-kausi peräjälkeen. Vammat ovat hidastaneet nousua NHL:n eliittiin, mutta heikohkon Stars-joukkueen takana Lehtonen on pysynyt vihdoin terveenä. Ei voida nostaa vielä aivan NHL:n top 5 -kategoriaan maalivahdeista puhuttaessa, mutta aivan siinä hollilla hyvin liikkuva ja ketterä "Kärppä" on. Taistelee ykkösmaalivahdin paikasta.

Rämö Karri: Torjui Omskin voiton päähän KHL:n mestaruudesta. 25-vuotias Rämö valittiin MM-kisoihin jo kolmannen kerran urallaan, mutta toistaiseksi vyöllä on vasta yksi pelattu ottelu. Tälläkin kertaa vastuu jäänee vähäiseksi, sillä oletusarvo on se, että Vehanen ja Lehtonen ovat pelaavat maalivahdit. Rämön rooli on silti merkittävä - kolmosmaalivahdin pitää pystyä pitämään hyvä huumori yllä pitkässä turnauksessa, vaikka peliaikaa ei kertyisi.

Vehanen Petri: Jarmo Myllyksen ohella ainoa arvokisavoiton Suomelle torjunut ykkösmaalivahti. Viime keväänä Vehanen oli - etenkin pudotuspeleissä - kuin muuri matkalla MM-kultaan. Nyt alla on vaikeampi kausi Ak Bars Kazanissa ja edessä paluu SM-liigaan ja Lukkoon. Viime keväänä ykkösmaalivahdin rooli oli käytännössä kiveen hakattu, mutta nyt tilanne on eri. Taistelee peliajasta Lehtosen kanssa - suurin piirtein samalla viivalla.

Puolustajat

Hietanen Juuso: Rightin puolen viivapelote, joka pelasi vahvan KHL-kauden. Kiekollista osaamista löytyy, mutta malttia saisi löytyä enemmän. Ampuu turhan usein viivalta lähimpään vastustajaan, mikä avaa vaaratilanteita. Omassa päädyssä kiekottomana Hietanen on ajoittain hukassa, ja myös sillä tavalla hän on riskitekijä. On kuitenkin Jukka Jaloselle tuttu pelaaja, jossa piilee myös suuri mahdollisuus.

Jaakola Topi: 28-vuotias oululainen, joka on pelannut kaikissa Jukka Jalosen aikakauden MM-kisoissa. Hiljainen Jaakola on kaikella tavalla näkymätön pelaaja, jonka ihmiset muistaisivat viimeiseksi, jos käskettäisiin nimeämään viime kevään maailmanmestarit. Näkymättömyys on kuitenkin vain ja ainoastaan positiivinen asia Lasse Kukkosen monivuotisesta ja huippuluotettavasta puolustajaparista puhuttaessa.

Järvinen Joonas: Pelicans-puolustaja on nostanut ryminällä profiiliaan tällä kaudella. Jo Ruotsin-turnauksen aikoihin helmikuussa oli ounasteltavissa, että TPS-kasvatti voi nousta kevään yllätysnimeksi. Monella tapaa tämän kevään Topi Jaakola. Suurelle yleisölle vielä tuntematon nimi, jonka Jalonen kelpuutti ryhmäänsä. Jämäkkä peruspuolustaja, joka tuo aimo annoksen fyysisyyttä Leijonien MM-ryhmään. Mielenkiintoinen nimi.

Kukkonen Lasse: 30-vuotias sotaratsu, joka on Suomen puolustuksen ilmentymä. Ei mitenkään taitava, mutta riittävän taitava ja ennen kaikkea pelirohkea toteuttamaan Jukka Jalosen pelitapaa, joka vaatii puolustajilta paljon. Omassa päädyssä jämäkkä talonmies, joka on myös johtajan ominaisuuksiltaan huippuluokkaa. Esimerkillinen ammattilainen, joka on ollut kaikissa arvoturnauksissa Jalosen aikakaudella.

Mäenpää Mikko: Jukka Jaloselle hyvin tuttu 29-vuotias puolustaja, joka nousi kisajoukkueeseen vahvoilla harjoitusottelujen näytöillään. Hyvät harjoitusottelut suoraa seurausta vahvasta KHL-kaudesta. Amur Habarovskissa kovaa jälkeä tehneen Mäenpään hyökkäyspään tehoille löytyy käyttöä varmasti myös ylivoimalla. On kehittynyt myös puolustuspelaamisessa, mutta vahvuudet silti yhä kiekon kanssa.

Niskala Janne: Yksi kolmesta pelaajasta (muut Lasse Kukkonen ja Jarkko Immonen), jotka ovat olleet jokaisessa arvoturnauksessa Jukka Jalosen valmennuskaudella. Ilja Nikulinin ohella kenties paras Euroopassa pelaava ylivoimapuolustaja. Kiekolliset taidot riittäisivät NHL:ään asti, mutta kiekoton pelaaminen ei ole samaa luokkaa. Ajoittain Niskalaa viedään omassa päädyssä, mutta kiekollinen varmuus on loistavaa.

Salmela Anssi: Iloinen velikulta, joka ei ota elämää turhan vakavasti. Ennakkoluuloton tamperelainen, jonka päätä ei huimaa missään tilanteessa. Pelirohkeus ei ensimmäisenä lopu Salmelalta, joka oli voiton päässä KHL:n mestaruudesta Omskissa. Kärsinyt loukkaantumisista tällä kaudella, minkä takia maaotteluita ei ole tällä kaudella kertynyt ainottakaan. Jukka Jalonen kuitenkin tuntee pelaajan vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Väänänen Ossi: Suomen joukkueen jykevin puolustaja. Kun Väänäsellä on työvuoro oman maalin edessä, jaossa ei ole kuin makuupaikkoja. On vuosien saatossa myös järkevöittänyt pelaamistaan omassa päädyssä ja osaa sijoittumisellakin hoitaa tilanteita. Loistava peruspuolustaja, joka tuo myös johtajuutta joukkueeseen. SM-liigassa kehittynyt kiekollisessakin pelissä, mutta kansainvälisissä peleissä turha yrittää liikaa - eikä yritäkään.

Hyökkääjät

Filppula Valtteri: On vaikea uskoa, että 28-vuotias Filppula on mukana MM-kisoissa ensimmäistä kertaa. Vuoden 2008 Stanley Cup -voittaja on kuitenkin tottunut pelaamaan tähän aikaan vuodesta NHL:n pudotuspelejä. Tunnollinen kahden suunnan hyökkääjä, jolla on alla tehojen valossa uransa ylivoimaisesti paras NHL-kausi. Kokonaisvaltainen paketti, jonka ainoa heikkous on maalinteko. Koivun tutkapari ainakin alkuvaiheessa.

Granlund Mikael: 20-vuotias ihmepoika, joka vetää MM-kisoissa toistaiseksi viimeiset luistimenpiirtonsa Euroopan jääkiekkokaukaloihin. Alla huikea syksy, mutta äärimmäisen vaikea kevät. On toipunut sitkeästä sairastelustaan, mutta onko täydessä lyönnissä? Viime vuonna Granlund nousi koko kansan kultapojaksi, minkä takia häntä on vedetty joka suuntaan. Ilmiömäinen taituri. Vastassa ylimitoitetut odotukset.

Immonen Jarkko: Viime kevään MM-kisojen supertähti, joka teki lopullisen kansainvälisen läpimurtonsa. Kakkossentteri, jonka pitää tehdä tulosta ylivoimalla. Kausi seurajoukkueessa oli erittäin vaikea, mutta Immonen on ollut kenties tärkein pelaaja Jukka Jalosen valmennuskaudella. Mukana jokaisessa Jalosen arvoturnauksessa, ja jälki on ollut tuhoisaa. Loistava pelitapaesimerkki kriittisellä sentterin tontilla.

Joensuu Jesse: Viime kevään maailmanmestari, vaikka ei pelannut Bratislavassa peliäkään. Nytkin rooli saattaa olla alkuun 14. hyökkääjä, mutta tällä hetkellä Joensuu on selvästi parempi jääkiekkoilija kuin vuosi sitten. Kausi Ruotsissa isossa roolissa on tuonut rutkasti lisää virtaa pohkeisiin, ja Joensuu ehtii tilanteisiin selvästi paremmin. Fyysinen uhka, jolla on taklauavoimaa. Maalipaikoissa maltti olisi valttia.

Jokinen Jussi: 29-vuotias NHL-hyökkääjä, jolle MM-kisat ovat jo uran viidennet. Kausi NHL:ssä ei ollut paras mahdollinen, ja parin vuoden takaiset 30 runkosarjamaalia ovat enää muisto vain. Jokinen ei kuitenkaan ole varsinaisesti maalintekijä. Mainettaan paljon monipuolisempi hyökkääjä, joka pelaa illasta toiseen isoja minuutteja Carolinassa. Jokisen voi heittää jäälle milloin, mihin tilanteeseen ja mihin rooliin tahansa.

Kapanen Niko: Yksi jääkiekkomaailman (peli)fiksuimmista pelaajista. Loistava tasapainottaja, joka pystyy täyttämään roolin kuin roolin. Sveitsin MM-kisat 2009 osoittivat, millainen on Kapasen hyökkäyspotentiaali, mutta silti vahvuudet ovat enemmän alaspäin pelaamisessa. Tekee aina oikeita asioita kaukalossa, oli pelitilanne millainen tahansa. Todella monikäyttöinen pelaaja, johon Jukka Jalonen luottaa kuin vuoreen.

Kiiskinen Tuomas: Todellinen yllätysvalinta. Kiiskisen esimerkki osoitti, että päävalmentaja Jukka Jalonen ei kuvia kumartele. Päätös tehtiin päivän kunnon perusteella, ja Kiiskinen latasi Brnossa tarvittavat näytöt tiskiin. Tämän kevään Kalle Kerman tai Jani Lajunen. 25-vuotias "Niiralan Maltsev" on taitava väkkärä, joka pelasi KalPassa oivan kauden. Pienikokoinen hyökkääjä, jonka vääntövoiman riittävyys MM-kisoissa on kysymysmerkki.

Koivu Mikko: Yleisen mielipiteen mukaan tämän hetken paras suomalainen kenttäpelaaja. Ykkössentteri, joka saa vastoin Jukka Jalosen yleistä käytäntöä vastuuta sekä yli- että alivoimalla. Paitsi pelillinen myös - ja etenkin - henkinen johtaja. Voimakastahtoinen turkulainen johtaa esimerkillään jäällä ja sen ulkopuolella. Kun yhdistää valtavan karisman ja paketin, jolla ei ole pelillisiä heikkouksia, saa suuren pelaajan.

Komarov Leo: Pelaaja, jota hänet jokaisiin MM-kisoihinsa valinnut päävalmentaja Jukka Jalonen rakastaa. Komarov on ärsyttävä ja viheliäinen vastustaja, joka on kehittynyt vuosi vuodelta myös kiekollisessa pelaamisessa. Tärkeä lenkki Moskovan Dynamolle mestaruuteen päättyneellä KHL-kaudella. 25-vuotiaan Komarovin arvo tulee esille vaikeilla hetkillä - hän jos kuka pystyy kääntämään pelinvirtauksen.

Kontiola Petri: Valinta joukkueeseen oli hivenen yllättävä, sillä keskushyökkääjäosasto on väkivahva. 27-vuotias Kontiola tuo kuitenkin leveyttä sentteriosastolle. Tunnetaan taitavista käsistään, mutta Venäjällä pelaaminen on kehittynyt nimenomaan kahteen suuntaan. ”Konnalla” on alla vahva kausi Traktor Tsheljabinskissa, joten MM-kisapaikka on sille luontevaa jatkumoa. Rooli jäänee pieneksi.

Pesonen Janne: HIFK:ssa mitäänsanomaton kausi, mutta maajoukkueessa on tehnyt hyvää jälkeä. Viime vuoden kisojen superketjun kolmas lenkki, mikä siloitti tietä tämänkin vuoden MM-kisoihin. 29-vuotias Pesonen täydentää hyvin Jarkko Immosen ja Mikael Granlundin ominaisuuksia, ja senkin takia kynnys rikkoa ketjua on korkea. Kohtuullisen taitava, kohtuullisen fyysinen ja kohtuullisen maaliahne - mutta silti jotain puuttuu.

Pihlström Antti: Energiapommilla on edessään jo neljännet MM-kisat. Jukka Jalosen valmennuksessa HPK:ssa pinnalle putkahtaneella Pihlströmillä on myös kiekollista potentiaalia, mutta vauhti menee monesti järjen ohi. Huikea jalkanopeus ja kova taklausvoima tekevät Pihlströmistä hyvän vaihtoehdon energiaketjuihin. Maailmanmestari on viimeisen päälle joukkuepelaaja, joka pystyy sytyttämään omiaan.

Pyörälä Mika: ”Spede” on joka paikan höylä. Ei ole ykkösvaihtoehto mihinkäänä rooliin, mutta silti kisapaikka oli täysin selviö. On jopa vähän aliarvioimista sanoa Pyörälää monipuoliseksi hyökkääjäksi. Samanlainen kyky kuin Jere Lehtisellä: tekee ketjusta kuin ketjusta tasapainoisemman. Erinomaisesti peliä lukeva Pyörälä on äärimmäisen fiksu pelaaja jäällä. Saattaa aloittaa kisat 13. hyökkääjänä ja päättää ne ykkösketjussa.

Tuppurainen Jani: SM-liigan pudotuspelien arvokkain pelaaja, joka kantoi JYPin Suomen mestariksi. 32-vuotias oululainen pääsi kahleistaan JYPin aiempaa vapaammassa ympäristössä, eikä pysäyttäjää löytynyt. Pitkän tien kulkeneella Tuppuraisella on positiivinen flow päällä, ja sen takia valinta oli Jaloselta oiva. Maajoukkueessa rooli tullee olemaan puolustavampi, mutta silti Tuppuraiselta löytyy hyökkäyspotentiaalia.