Ei ole mikään yllätys, että sekä Caldwell että Payton suosivat erittäin hyökkäysvoittoista peliä. Molemmilla on takanaan pitkä valmentajaura ja he ovat toimineet eri tehtävissä niin yliopistosarjoissa kuin NFL:ssäkin. Kumpikaan ei silti koskaan ole toiminut puolustuksen koordinaattorina.

Urheilussa valmentajilta löytyy useissa tapauksissa monen vuoden pelikokemus nuoruudenvuosilta. Toki Caldwell ja Payton ovat pelanneet aiemmin, mutta hieman harvinaista on se, että miehiltä löytyy pelikokemusta NFL:stä yhteensä vain kolme ottelua - ja nekin lakkoilun seurauksena.

JIM CALDWELL, 55 Indianapolis Colts

Caldwellin oma peliura oli lyhyt. Hän urakoi puolustuksen takamiehenä University of Iowassa neljän vuoden ajan 1970-luvun lopulla, mutta ei koskaan yltänyt NFL:ään. Valmennustehtävät alkoivat luonnollisesti yliopistosarjoissa. Caldwell työskenteli eri tehtävissä Southern Illinoisin, Northwesternin, Coloradon, Louisvillen sekä Penn Staten yliopistoissa. Hän kuului Penn Staten valmennusryhmään, kun joukkue ylsi kansalliseksi mestariksi vuonna 1986. Caldwell käväisi vielä Wake Forestissa ennen kuin siirtyi NFL:ään vuonna 2001.

Valmentajaura käynnistyi NFL:ssä Tampa Bay Buccaneersin riveissä. Floridalaisseurassa hän toimi hyökkäyskoordinaattorina Tony Dungyn alaisuudessa. Caldwell seurasi Dungya Indianapolis Coltsiin vuonna 2002. Seura juhli Super Bowlin voittoa kolme vuotta sitten.

Täksi kaudeksi Caldwell sai näyttöpaikkansa päävalmentajana, kun Dungy päätti jäädä eläkkeelle. Caldwell peri erinomaisen joukkueen, mutta paineet saada samanlaisia tuloksia aikaan kuin Dungy olivat kovat. Colts oli kuulunut jo seitsemän vuoden ajan liigan top3-hyökkäysjoukkueisiin ja kaiken lisäksi yltänyt kymmenen kautta perättäin yli 5000 hyökkäysjaardiin runkosarjassa. Caldwell vastasi huutoon ja johdatti Coltsin 14 perättäiseen voittoon (5809 jaardia).

Caldwellin ainoat tahrat tilastoissa ovat runkosarjan kaksi viimeistä peliä, mutta täytyy muistaa, että Colts hävisi ottelut lepuuttaessaan avainpelaajiaan. Pudotuspeleissä joukkue on kuitenkin näyttänyt kykynsä, eikä ainoastaan hyökkäyksessä. Indianapolis on parantanut myös puolustuspeliään roimasti, ja jos sama tahti jatkuu, saattaa viilipytty Caldwell hyvinkin juhlia Super Bowlin voittoa 7. helmikuuta.

SEAN PAYTON, 46 New Orleans Saints

Caldwellin tapaan myös Sean Paytonin peliura oli lyhyt. Payton oli pelinrakentajana pääosin yliopistosarjoissa, mutta käväisi myös pikaisesti NFL:ssä – tosin varsin erikoisten tapausten seurauksena eikä niin menestyksekkäästi. Vuonna 1987 NFL-pelaajat lakkoilivat, joten ”rikkuri” Payton pääsi kentälle kolmessa pelissä Chicago Bearsin riveissä. Hänen tilastonsa tuolta ajalta eivät mairittele. 23 syötöstä vain kahdeksan onnistui, touchdowneja mies ei saanut aikaan, mutta hänet säkitettiin seitsemän kertaa.

Valmentajaura alkoi yliopistotasolla San Diego Statessa sekä Indiana Statessa. Hän toimi ensin keskushyökkääjien valmentaja ja sen jälkeen päävalmentajana. Paytonin ura NFL:ssä starttasi 1997 pelinrakentajakoordinaattorina Philadelphia Eaglesissa. Matka jatkui vuonna 1999 New York Giantsiin, jossa titteli oli hyökkäyskoordinaattori. Ennen siirtymistään Saintsiin hän toimi eri tehtävissä Dallas Cowboysin organisaatiossa.

Tammikuussa 2006 New Orleans ilmoitti palkanneensa Paytonin uudeksi päävalmentajakseen. Hänestä tuli seurahistorian 14. päävalmentaja. Siitä lähtien Saintsin hyökkäyspeli on harpannut valovuosia eteenpäin. Heti Paytonin debyyttikaudella Saints oli tilastollisesti liigan paras hyökkäävä joukkue ja mies palkittiin Vuoden valmentajana. Joukkue on vuosi toisensa jälkeen rikkonut seura- sekä NFL-ennätyksiä hyökkäyspäädyssä. Esimerkiksi viime kaudella pelinrakentaja Drew Brees teki liigan ennätyksen heittämällä 440 onnistunutta syöttöä.

Hyökkäys on luonnollisesti myös tällä kaudella ollut seuran vahvuus. Verrattuna aiempiin vuosiin joukkue rakentaa Paytonin oppien mukaan hyökkäyksiään entistä monipuolisemmin. Tämä saattaakin olla ratkaiseva tekijä Super Bowl XLIV:ssä. Mutta kävi Super Bowlissa miten päin tahansa, ei kukaan voi väittää, etteivätkö molempien finaalijoukkueiden valmentajat ansaitsisi mestaruutta.