Peking – ankkako?
Lähelle muistaminen on jo eläneelle entistä hankalampaa. Pekingin neljän vuoden takaisten kisojen käsitteleminen tuntuu olevan kuitenkin nuoremmillekin hankalaa.
Lähelle muistaminen on jo eläneelle entistä hankalampaa. Pekingin neljän vuoden takaisten kisojen käsitteleminen tuntuu olevan kuitenkin nuoremmillekin hankalaa.
Arto Teronen palaa Olympian renkailla -sarjassaan Ateenan olympiakisojen tapahtumiin.
Vieläkin värisyttää muisto siitä kun yli satatuhatta ihmistä laulaa Australian epävirallista kansallislaulua ”Waltzing Matilda”; ensin olympiakisojen avajaisissa ja toisen kerran aboriginaalijuoksija Cathy Freemanin saadessa kultamitalinsa 400 metrin juoksun olympiavoittajana.
Tuulen Viemää -elokuvassa 1937 Atlanta poltettiin, eikä savutta sujunut vuoden 1996 olympiakesäkään. Naulapommi räjähti, liikenne pätki, mutta Muhammad Ali sytytti katselijoita ja itseään vavisuttaen olympiatulen ja voittoa tuli kymmenen miljoona dollaria.
Barcelona on olympiakaupunki, jolle kisaisännyys on tuonut eniten hyötyä. Hyötyä, josta kaupunki saa nauttia yhä tänäkin päivänä ja varmasti myös tulevina vuosina. Pitkälti olympiakisojen ansiosta Barcelona on neljänneksi suosituin Euroopan turistikaupunki Pariisin, Lontoon ja Rooman jälkeen!
Soulin olympiakisat olivat maailmanhistoriallisesti merkittävät, koska ne olivat viimeiset, joissa Neuvostoliitto ja DDR olivat mukana.
Los Angeles on ainoa olympiakaupunki, joka on saanut kesäkisat ilman kilpailua; toinen vuoden 1984 kisoista kiinnostunut oli Iranin Teheran, mutta kaupunki luopui haaveistaan jo hyvissä ajoin ennen mahdollista äänestystä johtuen ”maan poliittisista ja sosiaalisista muutoksista”.
Puhuttaessa Moskovan vuoden 1980 olympiakisoista useimmiten aiheeksi nousee kisojen maskotti. Paljon useammin kuin 65 maan boikotti, vaikka sekin on ennätyksellinen olympiakisojen historiassa.
Münchenin verilöylyn jälkeen Kansainvälinen olympiakomitea joutui kohtaamaan kriisin, joka olisi saattanut johtaa seuraavan vuosikymmenen aikana jopa olympiakisojen lopettamiseen. Alkoi boikottien aikakausi, eikä halukkaita kisaisännäksi tahtonut löytyä ennen kuin seuraavan kerran Barcelonan voittaessa isännyyden vuonna 1992.
Lasse Viren kaatui Münchenin olympiakisoissa 10 000 metrin kultamitalille 3. päivänä syyskuuta vuonna 1972. Riemulla Suomessa ei ollut rajoja. Suomalainen kestävyysjuoksu oli jälleen palannut kunniansa päiviin 36 vuoden jälkeen.
Vuonna 1953 Kansainvälistä olympiakomiteaa johtamaan ryhtynyt yhdysvaltalainen Avery Brundage oli miljonääri, joka piti kaikin koukuin kiinni urheilijoiden amatööriydestä, eikä olisi sallinut näiden harjoittaa viihdettään ammattimaisesti missään olosuhteissa.
Rooman olympiakisat jäivät viimeisiksi Pekka Tiilikaisen selostamiksi kesäolympiakisoiksi. Lääkäri ei enää suositellut pitkää kaukomatkaa vuoden 1964 Tokion kisoihin, joissa toinen selostaja, Juhani Haapanen nousi historialliseksi. Pojiltamme meni nimittäin ohi Pauli Nevalan voittoheitto stadionilla.
Rooman olympiakisoista lienee lähtöisin tosiasia, joka aukottomasti todistaa kaupallisuuden kyvyn tunkeutua mitä pienenpiin ympyröihin ja ennen kaikkea urheilijan elämään. Roomassa olympiamaraton on nimittäin tullut kuuluisaksi siitä, että sen voitti etiopialainen Abebe Bikila – paljain jaloin.
Melbournen olympiakisojen 1 500 metrin pronssimitalisti John Landy on kenties tyylikkäin urheilija, jonka olen koskaan tavannut. Ja varmasti ainut urheilija, jonka urheilusuoritukseen liittyvästä tilanteesta on peräti kaksi patsasta.
Vuosi 1952 oli Suomessa onnellisin pitkään aikaan; sotakorvaukset olivat loppuneet, Armi Kuuselasta tuli Miss Universum ja Helsingissä järjestettiin olympiakisat. Ei siis ihme, että etenkin olympiakisat ovat jääneet kansakunnan muistiin muita parempina olympiakisojen historiassa. On puhuttu viimeisistä oikeista olympiakisoista.
Berliinin vuoden 1936 olympiakisojen jälkeen vei 12 vuotta ennen kuin jälleen päästiin urheilemaan olympian hengessä. Siinä missä henki oli Berliinissä ollut tiukan järjestyksen ja propagandan täyttämä, Lontoossa vuonna 1948 vietettiin pula-ajan kisoja ja yritettiin etsiä rentoa meininkiä taas ilman sodan hävinneitä Saksaa ja Japania.
Ilta-Sanomien tunnettu pakinoitsija Bisquit eli Seppo Ahti pohti kerran osuvan hauskasti mitä olisi tapahtunut, jos juoksija Arvo Askolan vanhemmat olisivat antaneet pojalleen etunimeksi Jalmari? No silloinhan Berliinin olympiakisoissa vuonna 1936 Suomelle olisivat kympin kolmoisvoiton tuoneet Ilmari, Jalmari ja Volmari!
Yhdysvaltojen Los Angeles on Ateenan, Pariisin ja Lontoon ohella neljäs kaupunki, joka on saanut kahdesti järjestää kesäolympiakisat ennen kuin Lontoo nousee nyt siis ainoaksi kolmen isännyyden kaupungiksi. Ja nimenomaan saanut järjestää.
Amsterdamin olympiakisoissa 1928 sallittiin ensimmäisen kerran naisten tulla olympiayleisurheilun tykö lievästi raamatullista ilmaisua käyttääkseni. Ei tietenkään meillä Suomessa, jossa erityisesti urheilussa mutta muutenkin yleinen suhtautuminen ensimmäiseen kertaan on ollut kovin pidättyvää. Naisyleisurheilu oli suomalaisille miehille kuitenkin jotain pöyristyttävää, eikä naisten lähettäminen olympiakisojen yleisurheiluun tullut kysymykseenkään!
On oikeastaan aika yllättävää, että olympiaparoni Pierre de Coubertin oli vasta 61-vuotias jättäessään Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtajuuden Pariisin kisojen jälkeen vuonna 1924. Kyseinen järjestöhän on sen jälkeen vuosien varrella tullut kuuluisaksi siitä, että siinä on saanut olla jäsenenä ihan elämän tappiin saakka!
Ensimmäisen maailmansodan piti olla sota, joka lopettaisi kaikki sodat. Toisin kävi; yli kahdeksan miljoonaa sotilasta kaatui ja lähes saman verran katosi. Hätäisessä rauhanteossa luotiin vielä perusta seuraavalle hävitykselle.
Vajaa 1300 metriä korkea tulivuori Vesuvius Napolinlahden lähistöllä tunnetaan ennen kaikkea Pompeijin kaupungin hävityksestä vuonna 79. Tuo saattaa olla Vesuviuksen purkauksista kuuluisin, mutta ainakin todellisen aasinsillan kautta haettuna tulivuoren voidaan sanoa myös ”pelastaneen” olympiakisat siihen kiertävään muotoon, joka oli alusta lähtien olympiaparoni Pierre de Coubertinin ajatusmaailman ydin.
Nykyaikaisten olympiakisojen toisen maailmannäyttelyn aikana vuonna 1904 St Louisissa urheiltiin neljän ja puolen kuukauden aikana. Alun perin piti urheilla ihan muualla, mutta ainakin osittain markkinavoimat iskivät nuoren olympiaperheen suunnitelmiin.
”Parhaat olympiakisat, joihin en tiennyt osallistuvani”! Näin pystyi aika moni urheilija toteamaan vuonna 1900 Pariisissa; olympiakisat, joilla ei ollut avajaisia tai päättäjäisiä venyivät viiden kuukauden ajalle sarjaksi kilpailuja maailmannäyttelyn aikana.
Ateenan Kallimarmaro-stadionilla oli vuonna 1997 elokuun alussa kuuma naisten hoiperrellessa MM-kisojen maratonin maaliin. Valtaosa ohjattiin, osa kannettiin suoraan tiputukseen telttoihin, joita oli kyllä osattu varata riittävästi vuoden 1896 ensimmäisten nykyaikaisten olympiakisojen päänäyttämölle. Näkymä ei vaikuttanut todelliselta.
Kesäiset olympiakisat käynnistyvät heinäkuussa Lontoossa 27. kerran. Neljän vuoden olympiadeja on ollut enemmänkin, mutta tunnetusti joitakin on jäänyt väliin kansakuntien mieluimmin sotiessa.
Nykyaikaisten olympiakisojen matka vuoden 1896 Ateenasta Lontooseen on ollut nykyhistoriassa pitkä ja osin vaivalloinenkin; olympiahistoria ei suinkaan aina ole ollut niin itsestään selvää kehitystä kuin nykyaikana voisi kuvitella.
Tässä juttusarjassa vierailemme kaikissa järjestetyissä kesäolympiakisoissa, joista sankarit parhaiten tunnetaan, mutta kaikki ei ole ollut kuten sanotaan "citius, altius, fortius" eli nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Kesäkisojen historiassa on paitsi traagisia myös koomisia piirteitä.
Lontoon olympiakisat ovat Arto Teroselle 16. kisat toimittajana.
Hän on ollut mukana kaikissa kesäolympiakisoissa Moskovan 1980 kisoista lähtien ja talvikisoissakin lukuun ottamatta Calgaryn kisoja vuonna 1988.