Nieminen - kyyneleiden siivittämänä liukkaalle jäälle

Tuomas Nieminen osallistuu Vancouverissa 500 ja 1000 metrin matkoille. Hänellä ei ole suoranaisesti selkeää päämatkaa.

Seinäjoen Urheilijoiden olympiaurheilijan maailmancupin ranking enteilee sitä, että Nieminen sijoittuu Vancouveriss noin 30. sijan paikkeille.

Niemisen tavoite on yltää 16 parhaan joukkoon. Se vaatii tilastoja silmäiltäessä melkoista venymistä.

- Minulla on sijoitukseen kaikki mahdollisuudet. Maanantaina kisattava 500 metriä luistellaan täällä kahteen kertaan saman päivän aikana. Se on niin herkkä matka, että siinä voi tapahtua ihan mitä tahansa. Se että voiko täällä luistella ennätysaikoja, siihen en ihan usko. Lähelle ennätystä voin silti päästä, arvioi Nieminen, jonka 500 metrin ennätys on hallissa 35,21 ja ulkoradalla 37,09.

Calgaryn harjoitusleirillä Niemisen harjoitusstartti meni kehnosti. Hänen luistimensa kärki osui jäähän heti kiihdytysvaiheessa ja kaatuminen oli lähellä. Virheet huomioiden Tuomaksen aika - 35,75 - oli kohtuullinen.

- En ota siitä mitään painetta takaraivoon. Se oli vain yksi harjoitus muiden joukossa ja se kämmi oli hyvä ottaa ennen olympiakisoja, totesi sinisilmäinen ja siniasuinen pikakiitäjä.

Duunarijää ja vihoitellut polvi

Nieminen saapui kisapaikalle 10. helmikuuta yhdessä päävalmentaja Janne Hännisen ja hieroja Ari Oravan kanssa. Calgarysta ajettu 950 kilometrin matka taittui pakettiautolla. Perjantaina Nieminen otti tuntumaa Richmondin olympia-areenaan, joka on kaikille suomalaisille varsin tuttu paikka, myös Niemiselle.

- Jää oli aivan erilainen kuin viime vuonna, jolloin se oli ”duunarijää” eli hidas kuin mikä. Silloin piti tehdä oikeasti töitä luistelun eteen. Nyt jää oli jopa nopeampi kuin eurooppalaiset jäät. Vähän se jää murtui alta. Harjoituksissa valoista oli päällä vain puolet, eikä paikalla ollut yleisöä. Kilpailuolosuhteissa jää voi olla hieman erilainen, mutta minulle jäi kokonaisuutena hyvä fiilis jäästä.

Nieminen on tarvinnut lähipäivinä hierontaa ja ultraääntä polveensa, joka on vihoitellut jonkin verran. Tinkimätön urheilija pystyy harjoituksissa teknisesti erinomaiseen luisteluun, mutta kilpailuolosuhteissa asia ei ole aina mennyt putkeen, jolloin hänen luistelunsa on vaikuttanut jäykältä.

- Olen ottanut kauden joka kisan niin, että jokainen kilpailu on ollut minulle näytönpaikka. Olympialaiset ovat minulle palkinto siitä, että olen luistellut edes jollain lailla, kun olen päässyt tänne. Täällä en ota mitään painetta, vaan menen jäälle ja nautin täysin palkein.

Onnen kyyneleet

- Lähden hakemaan elämäni parasta suoritusta. Tulee se sitten ensimmäisellä tai parin tunnin päästä luistellulla toisella startilla. Minä tykkään yleisöstä ja imen siitä kaiken energian itselleni, tähdensi golfiin hurahtanut suomalainen.

Niemisen ensimmäinen valmentaja oli Anneli Repola, joka on viimeisin olympiatasolla esiintynyt suomalainen naispikaluistelija. Repola osallistui Lake Placidin vuoden 1980 olympialaisiin.

Nieminen paini parikymppisenä motiiviongelmien kanssa ja mietti vakavissaan lopettamista. - Annoin luistimeni naapurissa asuneen kaverini äidille. Sanoin tuolloin, etten tarvitse niitä enää ikinä.

Luistimia ei koskaan hävitetty. Ne pysyivät visusti naapurin kaapin suojissa. Reilun vuoden päästä Niemisellä syttyi lajiin taas uusi liekki.

- Onnen kyyneleitä olen vierittänyt sen jälkeen, kun minut valittiin 28. tammikuuta olympiakisoihin. Tämä on ollut mahtavaa aikaa siitä eteenpäin, kun olen saanut valmistautua näihin kisoihin. Mistään ei tarvitse nyt jännittää. Urheilija saa keskittyä oleelliseen, kaikesta muusta huolehditaan erinomaisesti, iloitsi Nieminen olympialaisten ilmapiiristä.