Suhteellisuudentaju

Alppihiihto, pikajuoksu, uinti, taitoluistelu, tennis, formula ovat lajeja, joissa suomalainen ei ikinä pärjää. Niin väitettiin. Maailma on muuttunut ja menestystä on tullut. Lisäksi Suomi on valloittanut lätkäkullan, euroviisut ja lentopallon EM-kisojen nelossijan. Vaan uskomatonta on sekin, että MM-pronssi alppihiihdossa voi nykyään olla pettymys.

Kun kymmenen vuotta sitten mentiin Vailin MM-kilpailuja kohden, niin Palanderin aattokisojen kuudennet ja seitsemännet sijat herättivät suurta innostusta. MM-pronssi oli silti kaukainen haave ja suuri unelma. Se oli monelle etukäteen kymmenen vuotta sitten toiveiden maksimi. Hopeasta tai kullasta vaiettiin.

Palander pamautti pommin ja osaltaan pilasi suomalaisen alppihiihdon pitkäksi aikaa. Maailmanmestaruuden jälkeen on suomalaispiireissä noteerattu ainoastaan palkintosijat. Pystytkö esimerkiksi sanomaan, kuka suurpujotteli miesten kisassa neljänneksi MM-Bormiossa 2005?

Uskomaton onnistumisprosentti

Palander ja Poutiainen ovat jääneet arvokisaurallaan silloin tällöin kymmenen parhaan ulkopuolelle. Sen perusteella on tehty johtopäätöksiä suomalaisen alppihiihdon kulloisestakin tasosta. Aiheesta. Suomalainen alppihiihto on ollut pitkään yhtä kuin nämä kaksi poikkeuksellisen lahjakasta urheilijaa.

Samalla tavalla terävällä, mutta kapealla kärjellä ovat operoineet Kroatia, Tshekki, Norja, Slovenia ja muutama muu maa. Suomi ja nämäkin maat ovat nousseet mitaleille suurempiensa joukossa. Uskomattomalla onnistumisprosentilla. Palanderille kultaa ja Poutiaiselle nyt kolmen hopean lisäksi myös pronssia.

Nykyään kuitenkin menestys- (ei urheilu-)hullu Suomen kansa noteeraa myös alppihiihdossa ainoastaan mitalit. Kymmenen vuotta sitten Palanderin sijoituksille ennen MM-kisoja hurrattiin, nyt Poutiaisen sijoittuessa tammikuussa kuudenneksi Cortinassa jossain jopa buuattiin.

Eräiden mielestä tänään olis pitänyt ottaa kultaa. Neljäs mitali on kuulema ok, mutta väri liian himmeä. Syitä etsitään siihen, että Hölzl ja Maze pääsivät karkuun. Pronssi ei oikein sittenkään jaksa säväyttää. Uutinen häipyi etusivuilta unholaan illan tullen ylimmistä otsikoista.

Vallankumous on viittä vaille valmis

Kysykääpä itävaltalaismiehiltä, miltä pronssi maistuisi. Heillä ei ole näistä kisoista yhtään mitalia. Yrittäjiä on ollut julma määrä suomalaisiin verrattuna. Perjantaina ja sunnuntaina pöytään lyödään vielä muutama uusi ässä. Paineet ovat julmetun kovat.

Olen ollut väärässä näiden kisojen mitalimaiden määrän suhteen. Saksa, Slovenia ja Suomi rysäyttivät hetkessä palkintolistaan kolme uutta kansakuntaa ja määrä nousi jo yhteentoista. Silti yhä esimerkiksi Ruotsi on ilman ensimmäistäkään mitalia.

Ruotsin vallan mureneminen Åren jäljiltä on ollut odotettua, mutta Itävallan näin raju hiipuminen sittenkin yllätys. Kun lajin suurmaa jäänee tällä kertaan puoleen normaalista, niin se on avannut menestymismahdollisuudet tavanomaiosen yhdeksän sijasta useammalle alppimaalle.

Suomi kuuluu tuohon joukkoon, joten tunnustan mielelläni virhearvioni mitalimaiden määrään liittyen. Tämä MM-pronssi maistuu. Enää ei välttämättä tarvita yhtään mitään. Silti lauantaina on vielä paineettomassa tilassa hauska yrittää toista suomalaista alppihiihdon MM-kultaa. Päivälleen kymmenen vuotta sen ensimmäisen jälkeen.

Mikko Hannula