Vain kolme maata mahtuu enää mukaan

Kaksi ensimmäistä kisapäivää ovat kirkastaneet alppihiihdon taivasta. Kaikki kuusi mitalia ovat menneet eri maihin. Itävalta on menettämässä asemaansa lajin yksinvaltiaana. Toisaalta nyt mitataulukossa on Suomelle ja muille ensimmäistään tavoitteleville enää kolme paikkaa jäljellä.

"Taisipa joskus käydä niinkin, että Itävalta vei maailmancupin supersuurpujottelussa kaikki yhdeksän ensimmäistä sijaa", muisteli Juuso Aulanko, kun MM-supersuurpujottelu oli saanut tänään kirjavan ratkaisunsa. Tämä pitää paikkansa ja tapahtui Innsbruckissa 21.12.1998.

1. Hermann Maier AUT, 2. Christian Mayer AUT, 3. Fritz Strobl AUT, 4.Stephan Eberharter AUT, 5. Rainer Salzgeber AUT, 6. Hans Knaus AUT, 7. Patrick Wirth AUT, 8. Andreas Schifferer AUT, 9. Werner Franz AUT ja 23. Didier Cuche, SUI.

Itävalta on maailmancupin lisäksi hallinnut selvästi viime vuosien alppihiihdon arvokilpailuja. Se on vienyt yleensä kolmanneksen mitaleista ja niin voi yhä käydä nytkin. Silti muutoksen tuulet ovat alkaneet puhallella. Itävallan mahti on murenemassa.

Jo kuusi maata palkintokorokkeella

Supersuurpujottelut ovat tarjonneet yllätyksiä ja nostaneet uusia esiin arvokisamitalisteja. Silti olennnaisin havainto on se, että yksikään maa ei yltänyt avauspäivinä kahteen mitaliin. Kullat ovat menneet Yhdysvaltoihin ja Sveitsiin, hopeat Ranskaan ja Italiaan sekä pronssit Itävaltaan ja Norjaan.

Yleensä kullakin kerralla alppihiihdon mitaleille yltää 8-10 maata. Keskimäärin onnistuu yhdeksän ja se on todennäköinen määrä nytkin. Tuskin edes viime aikojen uutuus joukkuekisa muuttaa trendiä tälläkään kertaa.

Kaikki tähän saakka pokanneet joukkueet ovat etukäteen mitalimaihin laskettuja. Ehkä Norja ja sen terävän kärjen Aksel Lund Svindalin hurja onnistumisprosentti jaksaa taas hämmästyttää. Ehkä Norjasta tulikin sitten Ruotsin tai Saksan
sijaan näiden kisojen varma mitalimaa.

Mitaliporukassa on enää periaatteessa tilaa noin kolmelle maalle. Sinne kurkottavat Ruotsi, Saksa, Kanada, Kroatia, Slovia, Suomi, Tshekki, Liechtenstein ja Slovakia. Eli kandidaatteja on runsaasti ja osa niistä pettyy. Kulloisestakin kisasta vain kolme palkitaan ja moni jää ilman, vaikka menestystä odottaakin.

Taipuuko Itävalta joukkuekisassa?

Marlies Schild ja mahdollisesti Nicole Hosp ovat poissa. Renate Götschl, Hermann Maier ja Michael Walchhofer ovat jo uransa ehtoopuolella. Silti kokeneisiin halutaan luottaa. Toisaalta uudet itävaltalaiset tekevät tuloaan. Miehissä Marcel Hirscher ja Anna Fenninger ovat signaalinsa lähettäneet.

Kolmos-ja nelosketjusta pitkään puurtaneet Klaus Kroll ja Andrea Fischbacher ovat nousseet esiin, kun heille on annettu vastuuta. Itävallan joukkueen johto pohtiikin kuumeisesti taktiikkaansa ensi keskiviikon joukkuekilpailuun. Mitä kortteja kannattaisi pakasta pöytään lyödä? Olisiko nyt nuorten vuoro?

Itävalta joutuu todella lujille, jos se meinaa toistaa MM-joukkuevoittonsa. Italia, Ranska ja Sveitsi ovat kypsiä suistamaan Itävallan pois valtaistuimelta. Sama haaste on lajin suurmaan kiusana myös mitalitaulukossa. Kolmanneksen potti voi jäädä haaveeksi, vaikka periaatteessa sympaattisille ja esimerkiksi median kanssa ihailtavan sujuvasti operoiville itävaltalaisille voisi hyvin menestystä edelleenkin suoda.

Jos Itävalta jää esimerkiksi 5-7 mitaliin, niin olen valmis tinkimään periaatteestani. Silloin saatan uskoa siihenkin, että näissä MM-kisoissa palkintopallille nousee jopa 10-11 maata. Se voisi parantaa myöskin Suomen mahdollisuuksia.

Mikko Hannula
Val d'Isere