Pelkonen: Raskas mc-kausi näkyi MM-kisoissa

Suomi jäi yhdistetystä ja mäestä ilman MM-mitalia. Lähimpänä olivat Anssi Koivuranta, kaksi kertaa neljäs, Janne Ryynänen, kerran neljäs. Harri Olli puolestaan johti normaalimäen kisaa avauskierroksen jälkeen, mutta toinen hyppy pudotti kauas mitaleista.

LAJIANALYYSIT

Yhdistetty

Suomalaisurheilijat ylsivät MM-kisojen henkilökohtaisilla matkoilla neljästi 10 parhaan joukkoon; 3 kpl nelossijoja (Koivuranta 2 krt, Ryynänen 1 krt) ja yksi yhdeksäs sija (Tallus). Ennakkoon arvioituna Anssi Koivurannalta odotettiin vähintään yhtä mitalia, ja muilta sijoittumista pistesijojen tuntumaan. Anssi pystyi ennen sairastumistaan osallistumaan kahteen kilpailuun, joissa molemmissa hän jäi niukasti mitalien ulkopuolelle.

Maailmancupin kiertämisen vähemmälle jättänyt USA:n Todd Lodwick oli yhdistetyn mitalimiehistä ainut, joka ei ole kauden maailmancup–listoilla 10 parhaan joukossa. Tätäkin merkille pantavampaa on huomata, että jaossa olleista yhdeksästä (9) henkilökohtaisesta mitalista seitsemän meni niille yhdistetyn urheilijoille, jotka olivat MM-kisojen lähestyessä jättäneet yhden tai useamman mc-kisaviikonlopun väliin. Raskaan kauden kaikki kilpailut läpi kahlanneista urheilijoista vain saksalaiset (Edelmann, Kircheisen) pystyivät Liberecissä mitalin saavuttamaan.

Suomalaiset olivat MM-kisoissa hyvässä kunnossa. Mäessä tuli onnistumisia tasaisesti ja urheilijat pystyivät säilyttämään tasonsa. Kokeneemmasta kaartista kaikki tekivät kisoissa jollain matkalla kauden parhaan hiihtosuorituksensa. Puutteellisesta kestävyyspohjasta ja varsinkin nuoremmilla vähäisistä harjoitusvuosista johtuen hiihtovauhti ei vielä riitä parhaiden tasolle. Ylipäätän suomalaisten täytyy onnistua mäessä 100%, jotta kärkikolmikkoon olisi asiaa.

Arvokisojen priorisointi kilpailukauden ohjelmaa suunniteltaessa on varmasti yksi avainasioista niissä pärjäämiselle. Koivurannan erinomaisesti sujunut kausi muutti ennakkosuunnitelmia sen verran, että maailmancupin kokonaisvoitto tuli lisätavoitteeksi MM-mitalin rinnalle, ja sen seurauksena alun perin ohjelmasta puuttuneet Seefeldin mc-kisat tulivat ohjelmaan. Vaikea sanoa, oliko tällä ylimääräisellä kisakuormituksella vaikutusta siihen, että hän Liberecissä sairastui.

Huippuunsa viritetty urheilija on herkkä sairastumaan ja vielä helpompaa tämä sairastuminen on näissä olosuhteissa, joissa kisoja, harjoituksia ja niihin siirtymisiä on todella tiuhaan ja joissa on paljon porukkaa koolla esim. kisakylän tapaan.

Mitalia ei tällä kertaa tullut – jatkossa nähdään entistä menestysnälkäisempi ja entistä parempi yhdistetyn joukkkue!

Mäkihyppy

Liberecin MM-mäkikilpailujen mitalit menivät odotetuille urheilijoille, mutta jakaantuivat useammalle kuin ehkä ennakkoon ajateltiin käyvän. Jestedin mäkikeskuksessa käydyt mäkikilpailut olivat oikukkaiden ja varsinkin erittäin nopeasti muuttuvien tuuliolosuhteiden armoilla ja todellista lottoa; tästä osoituksena se, ettei kukaan urheilija onnistunut nousemaan mitalikorokkeelle henkilökohtaisissa kilpailuissa kahta kertaa.

Suuria yllätyksiä mäkikilpailut eivät tarjonneet. Kaikki mitalistit suurmäen yhden kierroksen kisan voittanutta Sveitsin Andreas Kùtteliä (mc 12.) lukuun ottamatta ovat kauden mc-listalla 10 parhaan joukossa. Tähän porukkaan kuuluvat myös suomalaiset, jotka eivät tällä kertaa mitaleille yltäneet. Parhaan sijoituksen nappasi arvokisojen ensikertalainen Ville Larinto oltuaan 7:s normaalimäessä.

Vaikka pettymyksiä tuli, niin suomalaisten hyppääminen oli hyvällä tasolla. Joukkueen nestorin, Matti Hautamäen, hypyt joukkuekilpailussa olivat erinomaisia ja kauden parhaita. Niin Kalle Keituri kuin Ville Larintokin hyppäsivät tasonsa mukaisesti – muut olivat yksinkertaisesti parempia.

Ailahtelevimmin esiintyi Harri Olli; erinomaisten suoritusten jälkeen ratkaisukierroksilla tuli myös täydellisiä floppeja. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että Jestedin oikukkaat tuuliolot kohtelivat rankimmin juuri Harria.

Normaalimäen kilpailussa lähes varmalta vaikuttanut mitali karkasi käsistä, kun toinen hyppy ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla keskimääräistä heikompaan tuulirakoon hypättäessä. Kaikin puolin negatiivissävytteisesti sujunut MM-kisaviikko saavutti kliimaksinsa joukkuemäessä. Ratkaisuhypyssä Harrin liukuessa vauhtimäkeä alas tuuliolosuhteet muuttuivat katastrofaalisiksi, takatuulen yltyessä yli 3 m/s -arvoihin.

Koskaan ei ole kommentaattorilla tehnyt yhtä pahaa seurata hyppääjän lähestymistä hyppyrin nokkaa tietäen, ettei tuosta hyvää seuraa.

Vaikea sanoa, olisiko toisenlainen valmistautuminen vaikuttanut joukkueen suorituskykyyn. Nyt joukkue kiersi todella tiuhalla tahdilla kaikki mc-kisat, eikä rauhallista viimeistelyä MM-kisoihin ehditty tehdä. Todennäköisin saavutettavissa ollein l. joukkuemäen hopea-/pronssimitali karkasi Norjalle ja Japanille.

Ailahtelevasti pitkin kautta esiintynyt Norja sai homman toimimaan oikealla hetkellä. Japani taasen panosti selvästi MM-kisoihin harjoittelemalla Kuopiossa silloin, kun muut reissasivat mäkisirkuksen mukana Keski-Euroopassa.

Jyri Pelkonen