Kisajoukkueen valinta

Keitä kelpuutetaan kisajoukkueeseen? Millaisen tiimin valmentaja valitsee? Kenen matka menee sivu suun loukkaantumisten takia? Kuka ei saa lupaa vaimolta?

Noihin kysymyksiin mietitään arvokisojen alla oikeita vastauksia niin lähikuppiloissa kuin pukuhuoneen käytävilläkin. Samat kysymykset leijuvat ilmassa myös useassa urheilutoimituksessa.

Kuka pelaa?

Itse kuulun YLE Urheilun jääkiekkojoukkueeseen nyt toista kertaa. Edustan vähemmistöä. Tekniikan ammattilaiset mukaan lukien 34 hengen tiimiin mahtuu kaksi naista. Se tekee minusta kuuden prosentin kiintiönaisen.

No toivottavasti ja tiettävästi edustuspaikka ei kuitenkaan tullut sukupuolen mukaan. Viime kevään Moskovan MM-kisojen näytöt riittivät.

Varmasti monen mielestä tällekin pelipaikalle olisi löytynyt osaavampi pelimies tai –nainen. Se yhdistävä tekijä ammattiurheilijoilla ja urheilutoimittajilla valitettavasti on, että katsomosta löytyy aina läjäpäin ammattilaisia, jotka hoitaisivat tämänkin homman paljon paremmin. Jostain syystä he eivät ole kuitenkaan hakeutuneet alalle?

Mutta yhdistellään lisää. Kuten ammattiurheilussa, niin myös ammattimaisessa urheilutoimituksessa valmentaja on se, joka valitsee. Toimituksen päällikkö kerää ympärilleen tiimin, joka pelaa. Tämäkin työ on joukkue-urheilua.

Siitä muistutuksena myös juliste, joka on teipattuna Ylen uutiskonttorin maisemaan: TV-moka on ryhmätyön tulos!

Kaikki ei pelaa...

Monen penkkiurheilijan mielestä urheilutoimittajan ammatti on unelma-ammatti. Pääsee ilmaiseksi peliin. Itse asiassa siitähän vielä maksetaan, että vaivautuu paikan päälle. Ja kahvitkin tarjotaan erätauolla!

Totta toinen puoli, mutta ei se ihan niin helppoa ole.

Urheilutoimittajan normaali arki on työskentelyä viitenä päivänä viikossa, peruspalkalla, kello 14 -22 tai vaihtoehtoisesti 04-11, keskimäärin kaksi-kolme viikonloppua kuukaudessa. Pääosa työstä tapahtuu Pasilassa.

Voin kertoa, että sukujuhliin osallistuminen tai joukkuelajien harrastaminen jää unelma-ammattilaiselta useimmiten unelmaksi.
Onhan tässä ammatissa toki hyvätkin puolensa ja ne ovat nimenomaan suuret urheilutapahtumat. Jos päivittäinen SM-liigauutisointi ja 1x2 maistuvat joskus, jos ei sentään näkkileivältä, mutta ehkä hieman pakkopullalta, niin arvokisat ovat kermaa vehnäsen välissä.

Mitä siis tapahtuu ennen kisoja? Halukkaita kermannuolijoita riittää, mutta kieltäytymisiäkin tulee.
Muutama vuosi sitten eräs innokas syöksyi viikko ennen MM-kisareissua salibandykaukaloon ratkaisemaan harrastepeliä viime sekunneilla. Ainut mikä ratkesi, olivat ristisiteet. Kisat tuli katsottua sporttibaarista käsin, jalka paketissa.

Tarina kertoo myös toimittajasta, jonka lisenssi umpeutui jo vuosi ennen seuraavia kisoja. Kisakunto oli pääsyt laskemaan ratkaisevasti paluulennon aikana. Ilmeisesti vaimo ja pikku Kunto 4-vuotta, olivat valvoneet odottamassa, kun Kunnon isä palaa työmatkalta.

Näillä mennään. Ajatukset on jo suunnattu kohti Halifaxia. Pyrin tekemään parhaani. Katsotaan mihin se riittää?

Inka Henelius