Pelaajat kortilla

Näissäkin MM-kisoissa yksi työtehtävistäni on niin sanotut pelaajakortit. Eräs tuttu kysyi ennen kisoihin lähtöä; Et kai sä tee niitä tylsiä kortteja? Pyrin parhaani mukaan välttämään juuri sitä.

Haastattelin Ville Koistista alkuviikosta. Ensimmäinen asia, mitä Koistinen kysyi saapuessaan haastatteluun kuului:

- Onko tää ny se pelaajakorttijuttu?

Kun tiedustelin häneltä miksi niin, Koistinen tuumi Tamperetta murtaen:

- Ajattelin vaan et pitääks mun ny kävellä tonne kameraan päin ja sanoo moro, mää oon Ville Koistinen ja mää tuun Tampereelta.

Maajoukkueuraansa vasta aloittelevasta Koistisesta pelaajakortteja ei ole aiemmin tehty, mutta Koistisen kysymys paljasti sen, että kisoja on tullut seurattua. Ja tottahan se on, että aika usein henkilökuvien ulkoasu pitää sisällään edellisvuosilta tuttuja elementtejä.

Varoitus! Tänäkin vuonna kortit saattavat sisältää kävelyä puistossa. Ja lupasin Koistiselle, että hän saa halutessaan tehdä omaan korttiinsa edellä kuvatun missikisatyylisen aloituksen. Katsotaan mikä on lopputulos.

Kalajuttuja

Jotta henkilökuvista ei tulisi tylsää ajanvietettä katsojille tai itse pelaajille, jotain uuttakin on keksittävä joka vuosi. Uusia kikkakolmosia löytyy ainakin taiturimaisen editoijan Jussi Pernaan leikkauspöydältä. Nuori mies Vaasasta on se, joka antaa omalla kirurgin veitsellään pelaajaesittelyille lopullisen ulkomuotonsa. Ja laittaa pulut kävelemään taustalla takaperin.

Uutta tänä vuonna on myös se, että pelimiesten kirjava korttipakka esitellään jätkäpari kerrallaan. Maajoukkuemiehet kuten Tuomo Ruutu ja Mikko Koivu tuntevat toisensa monen vuoden takaa ja molemmilla riittää varmasti mehukkaita tarinoita kerrottavaksi toinen toisestaan. Toivottavasti edes jokunen niistä päätyy nyt myös suuren yleisön korviin.

Miten sitten pitää pelaajien mielenkiinto yllä tunnin parin kuvaussessioon? MM-karkelot ovat pelaajille pitkä työrupeama ja maajoukkueella on melko tarkat päivärutiinit. Ylimääräisten kuvausten täytyy ajoittua otteluiden välipäiviin, ja ne mennään pelaajien, pelipalaverien ja harjoitusten ehdoilla.

Ketään ei voi pakottaa haastatteluun niin sanotun työajan ulkopuolella. Uhkailu ja kiristys ovat huonoja houkuttelukeinoja aikuisille miehille, joten jäljelle jää lahjonta.

Koivun ja Ruudun tapauksessa syöttinä toimi itse kala. Nälkäiset isot kissat tuntuivat olevan mielissään, vaikka joutuivatkin yllättäen grillaamaan vappupäivän lounaalla tonnikalapihvinsä itse. Tosin kanadalaiskokin hyvällä avustuksella.

Mikko tuntui olevan grillauslastan varressa kuin kotipihallaan kesäisessä Turussa. Riskialtis Tuomo sen sijaan onnistui polttamaan sormensa grillissä. Joidenkin kohdalla saattaisi olla turvallisempaa viedä pelaaja vain kävelylle puistoon?

Inka Henelius