Kulhoteoria
Kuva: YLE Jou, Suomi-Venäjä -matsin jäljiltä oli melkoinen yliriipunta (hangover) päällä. Positiivisenä tyyppinä kuitenkin heräsin aikasin aamulla pihakeinusta, emäntä sano, että mun tukka on kun Piilströmmillä. Ihana nainen, ton enempää ei voi miestään kehua.
Mikään vertaus ei aiheuta yhtä suurta ylpeyttä. Ei edes se, kun tultiin perjantaina marketista ja oikasin autolla vähän kanttarin yli, säästääkseni aikaa, ja emäntä kehu että "mikäs Räikkönen sää oot". Vaikka olis Kimin taidot ja Hunksien ulkonäkö niin kyllä vertaus Piilströmmiin on ihan ykkönen.
Eni vei, nyt pää on täynnä "momentumia", "filotsofiaa" ja muita fiksuja teorioita. Aattelin vähän funtsia mitä meikäläinen vois keksiä. Lähin purkaan peli-analyysejä käytännön kautta, peruspointtina sellaset pelit, jossa vastakkain on selkeästi parempi joukkue ja todellinen altavastaaja. Miten altavastaaja voisi saada paremman joukkueen pelin oikein kunnolla sekaisin?
Eka "teesi" oli mulla yhtä selkee, kun studion asiantuntijoilla. Eli, maalivahdin onnistuminen peleissä on tärkeetä. Sitten yritin löytää jotain muita "teesejä", mutta ei mun magneetit osunu studiogurujen kanssa samalle tontille. Päätin keskittyä vastustajan maalivahdin häirintään. Kuuntelin guruja ja jälkiviisaus ei sopinu mun teoriaan, kun jotain pitäs saada aikaan jo etukäteen. Etsin netistä ainakin tunnin lisää tietoa, kunnes emäntä totes, että kuvissa näkyvät naiset pelaa hyvin vähissä varusteissa ja sitä kautta en vastausta löytäis. Palasin takas pihakeinuun ja päätin turvautua vanhaan tosiasiaan. Tulevaisuutta ei voi oikein suunnitella, jos ei tiedä historiaa, eli jotain vanhoja tapahtumia. Siitä synty Kulhoteoria.
Junnuna höntsättiin kerrostalon takapihalla ja maalissa oli Lampinen. Jäpikkä oli aika kuha torjuileen kaikenlaisia vetäsyjä. Lisäks se oli iso jätkä. Oltiin sen suhteen aika turhauteneita, kun mikään ei uponnu sen selän taakse, kunnes. Naapuriin muutti yks Kapa. Se veti heti ekassa höntsysessiossa, jäisellä tennispallolla, älyttömän siistin rannelaukauksen Lampista päähän.
Seuraavana päivänä Lampinen tuli takapihalle kypärä päässä, ekaa kertaa. Kapa latas sitä taas heti päähän ja sen verran kovaa, että Lampisen kulho (kypärä) päästi mielenkiintoisen äänen. Ääni tuli muovista, mutta aiheutti pelon, josta Lampinen ei päässy ikinä yli. Sen jälkeen rupes verkot soimaan ja jokainen junnu teki hienoja maaleja. Lampinen oli ekaa kertaa hukassa ja imi kiekkoja kun Huuveri. Pirun yksinkertainen toimintamalli, joka vois toimia myös muualla.
Aatelkaas, jos Pohjois-Korea pelais Kanadaa vastaan. Niillä ei olis mitään saumaa voittaa pelaamalla. Mutta, jos ne heti matsin alussa koittas vaan vedellä lepposia rannelaukauksia Cam Wardia kypärään niin kyllä viiden laukauksen jälkeen Waardi rupeis miettiin, joko taas kulhossa kolisee ja se keskittys siihen. Sitten tulis vaihtopenkiltä tuoreita P-Korealaisia pelaajia, jotka olis ennen matsia ollu valtion treiningkämpillä neljä kuukautta treenaamassa ihan oikeita laukasuja. Joku niistä uppois, ihan varmaan. Tässä olis selkeesti uus teoria, ehkä vähän erikoinen, mutta uus ja mun keksimä.
PS. joku kysy miks mulla on kuvissa Kanadan pelipaita päällä. Vastaus on simppeli, MM-kisat on Kanadassa ja mulla on rispektiä lajin isoon maahan. Siinä ei oo takana mitään teoriaa. Seuraavissa kisoissa mulla on taas kisamaan paita päällä. Tukkaa en leikkaa ja lasit pysyy silmillä.
Rob Lake
