Aidan toisella puolen...

Vasta kaksi viikkoa sitten tappelin tosissani MM-kisojen pelaavan maalivahdin paikasta. Harjoittelin mm. Ville Peltosen kanssa ja pidin hauskaa joukkuekavereiden kanssa. Nyt treenaan aamuisin Antero Mertarannan kanssa ja illat analysoin pelejä "Tami" Tammisen ja "Ape" Suhosen kanssa miljoonayleisön edessä. Mitä ihmettä oikein tapahtui? No, siitä muutama sananen näin ensimmäiseen Ylen blogiini.

Ensinnäkin MM-kisahaaveeni romahti noin viidessä minuutissa. Se oli se musta hetki Venäjää vastaan, jolloin he paukuttivat kolme kaappia viiteen minuuttiin Moskovan mustassa yössä. Monta viikkoa hikeä ja leiritystä valuivat kuin tuhka tuuleen parissa hätäisessä minuutissa. Vakavien loukkaantumisten jälkeen tätä on jääkiekko raadoimmillaan. Tulos tai ulos. Nyt minulle jäi Musta Pekka käteen ja poistuin joukkueesta takavasemmalle.

Mutta mitä siellä takavasemmalla odottikaan? Ylen tiimi! Oliko tämä eriskummallinen sattuma, vai laskelmoitu rikos? Tällä kertaa täytyy myöntää, että kyseessä oli laskelmoitu rikos. Kun huomasin, että tieni ehkä nousee pystyyn kisakonetta ajatellen, otin yhteyttä kontaktiini Ylessä ja hommat rupesivat rullaamaan. Suunnitelma B oli valmis.

Joku voi ehkä miettiä, että miksi edes halusin jäädä tänne. No, ensinnäkin tämä on mitä loistavin haaste minulle kaukalon ulkopuolella ja toiseksi joudun vielä pakoilemaan Suomen verottajaa. Koska pelasin viime vuonna Moskovan Dynamossa, joudun olemaan poissa Suomesta vähintään 6 kuukautta, ettei minua verotettaisi myös Suomessa. On sekin sääntö. No on niitä tyhmiä sääntöjä jääkiekossakin.

No kuitenkin, nyt eletään sitä suunnitelma B:tä. Ja haastetta riittää, ihan riittämiin asti. Itse asiassa on kiva nähdä tämä aidan toinenkin puoli. Varsinkin kun nämä kaksi sangen erilaista ammattia muistuttavat huomattavasti toisiaan. On henkisiä ja fyysisiä rasituksia, on reagoimista nopeasti muuttuviin tilanteisiin, on joukkuepelaamista, yms. Painotukset vaan fyysisten ja henkisten rasitusten välillä eroavat. Ja tietenkin... ne palkat. Niissä on vinha ero jääkiekkoilijoiden hyväksi. Tai enhän minä niistä Aurinkokuninkaan (Tamminen) kommentaattorin palkoista tiedä. Tiedä vaikka tienaisi enemmän kuin normaali kiekkoilija.

On muuten ollut kiva nähdä Taminkin touhuja. Onhan se aika persoona. Kun mottona on "vähän geeliä ja vastatuuleen", niin itseironia on miehellä kohdallaan. Mutta kyllähän Tami viimeisen päälle ammattilainen on. Ei siitä pääse mihinkään. Niin kova ammattilainen, ettei sitä ihan joka vastauksessa viitsi kyseenalaistaa, vaikka maajoukkuekaverit niin toivovatkin. Sanoivat, että pistä sille Tamille luu kurkkuun. No, hoidetaan nyt homma ensin niin, ettei luu mene omaan kurkkuun. Ensin hoidetaan peruspeli kuntoon, jonka jälkeen voidaan ruveta kikkailemaan ja kyseenalaistamaan, vai mitä?

Sinuhe Wallinheimo