Ketjukoostumukset elävät!
Kaukalossa näissäkin kisoissa on totuttu siihen, että ketjukoostumukset elävät pelin tiimellyksessä. Etsitään toimivia tutkapareja, puolustuspareja, yms. Sehän on ihan selvää, onhan se hokia.
Mutta että sama periaate toimii myös meidän Yle-tiimin keskuudessa, yllätti minut vähän samaan tyyliin kuin se USA:n pelurin vasuri Anssi Salmelan. Nimittäin täällähän on koutseja, ykköskentän senttereitä ja niitä tutkapareja joka lähtöön.
Esimerkiksi parivaljakko Ari Mennander/Jouko Jarva toimii tämän joukkueen valmennuskaksikkona. Heistä koutsi Mennander hoitaa selkeästi hyökkäyspään peluuttamisen. Skuuppeja, juoruja ja suurta draamaa tarvitaan aktiiviseen hyökkäyspään karvaamiseen, jolla ihmiset saataisiin liimattua tv:n ääreen joka ikiseen otteluun.
Valmentaja Jarva on taas puolustuspään spesialisti. Hänen suurin tehtävänsä on pitää puolustuspään paketti kasassa, koko yhdeksän tunnin lähetyksen ajan. Sehän ei tunnetusti ole mikään helpoin tehtävä se.
Itse kisalähetyksessä meillä on sitten nuo kuuluisat gladiaattorit, jotka Aurinkokuninkaan johdolla paistattelevat polttavien valojen ristitulessa. Itseoikeutettuna ykkössentterinä toimii Tapio Suominen. Hänen peliaikansa on itseoikeutetusti suurin. Hänen neroista oivalluksistaan syntyy tv-viihdettä, jossa rytmitys puheajan ja kysymysten suhteen on kaiken a ja o.
Tosin nuori ja lupaava Teemu Niikko on myös päässyt haistelemaan jämäminuutteja silloin tällöin. Uskoisin, että hänen peliaikansa ja roolinsa tulee tulevaisuudessa kasvamaan, kunhan kokemus tasaa hänen särmiään.
Miten sitten ne ykköskentän laiturit? No, koostumukset ovat vaihdelleet peli peliltä. Peliä tekeviä laitureita, Suhosta ja Tammista on koitettu istuttaa nuorten kommentteja sylkevien laitureiden Kekäläisen ja Wallinheimon viereen.
On koitettu kaikkia koostumuksia Suhonen-Suominen-Kekäläinen, Tamminen-Suominen-Wallinheimo jne. Koostumukset ovat todella eläneet. Kaikilla laitureilla on vahvuutensa ja heikkoutensa.
Esimerkiksi kokenut Tamminen on sulavasanainen, mutta katselee joskus itseään peilistä liian usein pelin tiimellyksessä. Nuori Wallinheimo on taas intoa täynnä, mutta joskus sekin menee vähän yli. Kekäläinen ja Suhonen ovat pelanneet tasaisen varmasti, ilman suuria oman pään virheitä.
Tosin räväkkyyttä voisi näiltä laitureilta joskus toivoa. Niin, parasta koostumusta vielä etsitään, mutta onhan tuohon kuolemanpeliin vielä muutama päivä… Katsotaan miten valmentajat päättävät. Nuori ja energinen Wallinheimo on ainakin valmis lyömään kroppaa likoon, jos mahtuu tuohon kuolemanpelin kokoonpanoon!
Sinkku
