Näkökulma: Leijona-puolustus herättää pelkoa

Olisiko Lasse Kukkonen Jukka Jalosen jokerikortti?
Kuva: EPA

Jukka Jalonen nimesi joukkueensa perjantaina alkaviin jääkiekon MM-kisoihin. Lukuisten NHL-pelaajien loukkaantumisten vuoksi Suomen joukkue on paperilla merkittävästi heikompi kuin viime vuosina, ja etenkin puolustuksen nimilista herättää jopa pelonsekaisia tunteita.

Puolustus on melko ihmeellisesti rakennettu. Petteri Nummelin ja Ville Koistinen ovat kiekollisesti erittäin lahjakkaita puolustajia, jotka takaavat henkilökohtaisella kiekollisella osaamisellaan sen, että ylivoima ja hyökkäyksiin lähdöt toimivat. Etenkin Nummelinin poikkeuksellinen erikoisosaaminen kombensoi hyvin myös hyökkäyskaluston varsin arveluttavaa ratkaisupotentiaalia.

Ongelma tulee vastaan, kun selaa nimilistaa eteenpäin. Janne Niskala, Anssi Salmela, Teemu Aalto ja jopa Mikko Lehtonen ovat – rajusti kärjistäen – ikään kuin halpoja kopioita Nummelinista. Kaikki pystyvät käsittelemään kiekkoa. Se, miten he pärjäävät omassa päässä, onkin jo toinen kysymys. Ainakaan koko ei ole Suomen puolustuksen vahvuus, se on selvä.

Leijona-puolustuksen täydentävät kokenut Janne Niinimaa ja MM-kisadebytantti Topi Jaakola. Näillä näkymin Niinimaan rooli tuleekin olemaan omassa päässä erittäin suuri. Jääliläinen ei ole kuitenkaan enää huippuvuosiensa vedossa, ja hänenkin ”seikkailunsa” omassa päässä ovat tulleet vuosien saatossa ajoittain tutuksi Leijonia tiiviisti seuraaville.

Toki pelaavuus on Jalosen pelitavan tukijalka. Sen tueksi kiekollisesti eteviä puolustajia tuleekin olla joukkueessa. On kuitenkin väistämätöntä, että kiekko pyörii MM-turnauksen aikana myös omassa päässä. Miten Leijona-puolustus selviytyy, kun esimerkiksi Kanada Dany Heatleyn, Tshekki Jaromir Jagrin, Yhdysvallat Dustin Brownin tai vaikkapa Venäjä Ilja Kovaltshukin johdolla vyöryy vastustamattomasti kohti Leijona-maalia?

Pakkikalusto olisi huutanut Lydmania ja Nummista

Etenkin Aallon valinta ihmetyttää. Linköping-pakki oli jatkuvissa vaikeuksissa omassa päässä jo Tshekin EHT-turnauksessa, ja kiekonmenetykset seurasivat toisiaan. Yksinkertainen tosiasia on, että niihin ei ole varaa lauantaista lähtien. Surullisinta tilanteessa on se, että Aalto ei ole ainoa hätäisiin ratkaisuihin taipuvainen Leijona-puolustaja.

NHL:stä puolustusta saapuvat vahvistamaan Ville Koistinen ja Anssi Salmela. Salmela sai loppukaudesta hyvin vastuuta Atlantan NHL-joukkueessa, ja onnistuikin niin hyvin, että saanee jatkosopimuksen Thrashersiin. Usean Salmelan loppukauden ottelun nähneenä olen kuitenkin epäileväinen; sana epävarma luonnehtii Salmelan puolustuspelaamista osuvimmin. Hän yrittää kovasti mutta liian usein hän on – ainakin NHL-vauhdissa – hieman ulkona tai myöhässä tilanteista. Kylmäpäisyyttä Salmelalla on mutta ajoittain se näkyy turhana uhkarohkeutena.

Koistisella puolestaan on allaan hyvin vaikea kausi Nashvillessä. Hän istui suuren osan loppukaudesta katsomossa popcornia syöden, mikä ei voi olla näkymättä Ilves-kasvatin pelituntumassa. Nekin harvat pelit, mitä hän pelasi loppukaudesta, kuluivat hyökkääjän tontilla. Onko Koistisesta niin suureen rooliin MM-kaukalossa, mitä hänelle on tarjolla?

Miksi puolustuksen rakenne sitten on näin heiveröinen? Yksinkertainen vastaus kuuluu: ei ollut juurikaan vaihtoehtoja. Toni Lydmanin saaminen Buffalosta olisi ollut erittäin arvokas lisä Jukka Jalosen palapeliin, mutta loukkaantuminen esti matkan. Sama pätee myös Teppo Nummiseen, jonka arvo Suomen joukkueelle olisi ollut käsittämättömän suuri.

Ihmetystä herättää lähinnä se, miksei Pekka Saravo tai Jyrki Välivaara mahtunut joukkueeseen. Viime metreille MM-valinnoissa mukana roikkunut Saravo on pelannut MM-kisoissa ennenkin, ja hän olisi tuonut kaivattua kokoa joukkueeseen. Välivaara puolestaan pelasi loistavan finaalisarjan JYPin paidassa, ja olisi ansainnut jopa pudotuspelien arvokkaimman pelaajan palkinnon – ainakin allekirjoittaneen silmissä. Välivaaran kohdalla on toki muistettava, että kansainväliset näytöt ovat varsin vaisut.

Tuleeko Kukkosesta Jalosen jokerikortti?

NHL:n pudotuspelit ovat edelleen käynnissä, ja sieltä Leijonat saattaa vielä saada joitain huippuvahvistuksia. Jos ajatellaan puolustusta, ainoa potentiaalinen vahvistus näyttäisi olevan Philadelphian Kimmo Timonen. Pittsburgh on ottanut jo kaksi voittoa Philadelphiasta, ja juuri tällä hetkellä Philadelphian nouseminen jatkoon sarjasta näyttää vaikealta.

Timonen olisi valtava lisä Leijonien alakertaan. Hän toisi johtajuutta, valtavaa taisteluilmettä ja myös kiekollista taitoa. Timonen on ylivoimaisesti Suomen monipuolisin puolustaja, ja koko maailman taso huomioon ottaenkin hän on aivan kärkipäässä. On kuitenkin muistettava, että vaikka Philadelphia putoaisikin, Timosen tuleminen olisi kaikkea muuta kuin varmaa.

Muut taalaliigassa vielä mukana olevat puolustajat ovat Vancouverin Sami Salo ja Ossi Väänänen sekä Carolinan Joni Pitkänen. Kaikki otettaisiin kuola valuen vastaan Suomen joukkueessa. MUTTA, Vancouver on jo käytännössä selättänyt nuoren St. Louisin joukkueen ja tarvittaisiin ihme Vancouverin putoamiseen tarpeeksi ajoissa.

Pitkäsen Carolina oli ensimmäisessä ottelussa New Jerseytä vastaan täysi vastaantulija mutta onnistui kipuamaan takaisin ja voittamaan toisen ottelun. Sarjasta tulee pitkä ja raastava, ja lisäksi Pitkänen tappelee eri lähteiden mukaan parinkin pikkuvamman kanssa. NHL-seurat tunnetusti ylikorostavat kaikkien loukkaantumisten laadun, ja Pitkäsen kisamatka on erittäin epätodennäköinen, vaikka Carolina putoaisikin.

Yksi jokerikortti Jalosella saattaisi olla taskussaan. Philadelphian farmissa mainiosti esiintynyt Lasse Kukkonen on vapautumassa, sillä hänen joukkueensa Phantoms on voitoissa 0-2-tappiolla Hersheytä vastaan AHL:n pudotuspeleissä. Kukkonen toisi juuri sitä kaivattua jämäkkyyttä ja kokoa, jota joukkueesta puuttuu. Lisäksi Kärppä-kasvatin peli-into on varmasti vaikean kauden jälkeen huipussaan. Kukkonen oli voittamassa muun muassa olympiahopeaa Torinossa 2006, joten näyttöjä hänellä Leijona-paidasta on.

Hersheyn Sami Lepistö ei sen sijaan tule kysymykseen, kahdestakaan syystä. Hershey on AHL:n suurin mestarisuosikki. Lisäksi Lepistöllä repesi perna reilu viikko sitten, ja vaikka hän selvisikin ilman leikkausta, ei hän toivu varmasti MM-kuntoon. Lepistö olisi lisäksi pelityyliltään lähes kopio esimerkiksi Koistisesta, joten tarvekin Jokeri-kasvatille on tällä hetkellä melko pieni.

Kun katsoo Leijonien puolustuspalettia, mieleen herää vain yksi toive. Ykkösmaalivahti Pekka Rinteen hanskan on käytävä todella kuumana, mikäli Suomi aikoo jatkaa mitaliputkeaan MM-jäillä. Rinteelläkin on paha tapa pudotella irtokiekkoja. Nashvillen puolustuksessa niiden siivoajia riitti, Suomen MM-joukkueessa tarpeeksi tehokas siivouspalvelu ainakin näyttäisi puuttuvan.

Ilkka Palomäki
Kirjoittaja on YLE Urheilun toimittaja