Mutinaa junasta

Rakas päiväkirja. Istun junassa Zürichistä Berniin. Päässäni jättiläismäinen nuubialainen takoo kaksin käsin jättiläismäistä patarumpua. Tai ainakin siltä tuntuu. Suuni maistuu venäläisen painijan kainalokuopalle, vaikka en ole sellaista koskaan maistanut. Myöhensivät hotelli Allegran alabaarin valomerkkiä, kurjat.

Allegra oli kansainvälisen kiekkomedian pesäpaikka Klotenissa. Mediaväen poistuminen koettiin hotellissa niin merkittävänä asiana, että sen kunniaksi täytyi järjestää pienimuotoinen festivaali.

Maisemat eivät toistaiseksi salpaa henkeä, mutta siltikään se ei kulje parhaalla mahdollisella tavalla. Junasta juolahtaa mieleen tarina kiekkolegenda Steve Yzermanista. Yzerman matkusti eräänä kisapäivänä junalla Bernistä Zürichiin. Hänen kisapassinsa oikeutti matkaan kakkosluokassa, joten tunnollinen sveitsiläiskonduktööri komensi ykkösluokkaan istahtaneen ”Jatsermanin” rahvaan sekaan. Kansa oli villiintynyt legendan kohtelusta siinä määrin, että konnarin päätä vaadittiin vadille.

Hieman aiemmin radioselostajamme Kimmo Porttila matkusti samaa reittiä. Myös Porttila istahti muina miehinä ykkösluokkaan, mutta häntä ei koskaan komennettu sieltä pois. Kova jätkähän se on, mutta että kovempi kuin Yzerman…

Junailu vaatinee pienen selityksen. Täällä Sveitsissä kisapassi oikeuttaa ilmaiseen matkustamiseen junalla, bussilla tai raitiovaunulla. Erikoiseksi asian tekee se, että printtimedian akkreditoinnit oikeuttavat ykkösluokkaan, mutta sähköinen media sekä joukkueiden edustajat on passitettu kakkoseen. Älkääkä ymmärtäkö väärin, en suinkaan vaadi meille ykkösluokan junalippuja, vaan sitä, että myös printtipuolen kollegat joutuisivat samaan veneeseen. Eikun vaunuun.

Olten. Asemaa vastapäätä näyttäisi olevan Restaurant Bahnhof. Mikä nerokas nimi! Bahnhofeja tai Bahnhofstrasseja täällä ei juuri näekään. Kohta tunneli lyö korvat lukkoon. Tunneli päättyy ja korvista kuuluu plop. Uhraan kolme minuuttia Klotenin ajan jääkiekkoilullisen yhteenvedon pohtimiselle. No, okei. Ehkä kaksi.
Leijonilla on käytettävissä olevaan materiaaliin sopiva pelitapa. Ihan kaikki vain eivät pysty/osaa/halua sitä noudattaa. Silti jatkolohkon voitto oli lähellä. Se olisi tuonut puolivälierässä vastaan Latvian ja välierässä voittajan ottelusta Ruotsi-Tshekki. Se olisi ollut vapaalippu finaaliin.

Sudeettijyväskyläläistä lämmittää J-P Hytösen esitys Kanadaa vastaan. Hytönen oli isojen kanukkien keskellä kuin kotonaan. Shane Doan ei ehkä ole maailman paras aloittaja, mutta kun Hytönen rouhi Doanilta Kanada-ottelun toisessa erässä kolme hyökkäyspään aloitusta putkeen – ja ihan sata-nolla – teki melkein mieli hihkua. En hihkunut.

Janne Niinimaan arvokisaura päättyy tähän turnaukseen, se on saletti. Toinen yhtä varma asia on se, että finaalissa kohtaavat toisen kerran peräkkäin Kanada ja Venäjä. Bernin-junassa vastapäinen mummo näyttää hetkeksi heränneen, mutta vain torkahtaakseen jälleen.

Omituisia nämä sveitsiläiset mummot, kun niillä on vastat päässä. Tämä nerokas oivallus viihdyttää minua suunnattomasti.
Ohoh. Bern. Nuubialainen jatkaa takomistaan. Ulostaudun junasta. Aurinko paistaa ja Helvetian pääkaupunki vaikuttaisi olevan aika sympaattisen oloinen mesta. Niin, ja nythän ne kisat vasta alkavat.

Tuomas Heikkilä, Bern