Aktiivisuutta ja rohkeutta
Kolme kesäkuun viikkoa on tarjonnut jalkapalloa parhaimmillaan. Stadionit ovat täyttyneet ja koti-illat ympäri Eurooppaa ovat pyörineet enemmän tai vähemmän kisojen tv-lähetysten ympärillä. Tuorein ilmiö on niin sanotut Fan Zonet, -fanialueet, joihin kisakaupungeissa tai jopa kisajoukkueiden kotimaissa kerääntyy otteluiden aikana jopa satoja tuhansia kannattajia!
Uskallan väittää, että kyseessä on kaikkien aikojen arvokisat, vaikka muistikuvani rajoittuvat lähivuosikymmeniin. Ikäihmisten kultaiset muistot 70-luvun Meksikon kisoista alkavat murentua, sillä vuoristossa pelattujen kisojen vauhti oli kävelyä EURO 2008 -turnaukseen verrattuna.
Kenttien reunoilla vallova positiivinen energia on saanut vuorovaikutusta kentän rajojen sisäpuolelta. Itse peliin tulleet uudet vivahteet eivät voi olla vaikuttamatta lajin tulevaisuuteen ja ennuste on hyvin positiivinen.
Seuraavassa olennaisimpia pelin kehittymiseen vaikuttavia huomioita:
1. AKTIIVISUUS. Suurin osa joukkueista aloittaa puolustaminen heti pallon menetyksen jälkeen ja se pienempikin osa lähes välittömästi. Juuri viittaamassani Meksikon MM-turnauksessa hyökkäävät joukkueet kierrättelivät rauhallisesti palloa, puolustavan joukkueen keskittyessä lähinnä yksittäisten riistojen ohessa rangaistusalueensa vartiointiin. Aktiivisuus tuo intensiteettiä peliin ja tietysti katsomoonkin.
2. PUOLUSTAJAT HYÖKKÄÄVÄT. Joukkueet ovat tuoneet esille useita hyökkääviä puolustajia: Van Bronkhorst, Zhirkov, Lahm, Ramos, Sabri, Grosso ym.ym. Nämä pelaajat kuvastavat sitä rohkeutta, joka on levinnyt jalkapalloon. Hyökkäävien ja puolustavien pelaajien suhde on hyvin tasapainossa suhteella 50%-50%. Vielä muutamia vuosia sitten ei ollut yllätys, jos kentällä oli 2 hyökkäävää pelaajaa ja peräti 8 puolustavaa.
3. JUOKSUVOIMAA. Vaikka taitopelaajien määrä on joukkueissa kasvanut, se ei ole vaikuttanut fyysisyyteen. Pelaajat ovat fyysisesti vahvempia ja kestävempiä. Kyseessä on valmennuksen vaikutus, sillä yllättävimmät joukkueet (Espanja, Venäjä, Turkki, Kroatia), ovat hyökkäämisen lisäksi tehneet kovaa työtä ja menestyneet nimenomaan ottelun viimeisillä minuuteilla.
4. MATALAA JA KOVAA MAALILLE. Korkeat keskitykset ovat yhä harvinaisempia ja niin erikoistilanteissa kuin normaalissa pelitilanteessa pallot pyritään pelaamaan kovaa maalille. Tyyppiesimerkkinä Kroatian Srnan kovat matalat keskitykset, Saksan Schweinsteigerin maalille kiertävät matalat keskialueen vapaapotkut ja vaikkapa mm. Ruotsin lyhyet kulmapotkut.
Näiden pelin mielenkiintoa lisäävien seikkojen vastapuolella on ainoastaan pieniä sääntöihin liittyviä asoita. Paitsiosääntö herättää jatkuvaa mielipiteiden vaihtoa, mutta ehkäpä ylinäytteleminen taklaustilanteissa on silti se, mikä kaipaa eniten puuttumista.
Jos pelaaja näyttää tekevän kuolemaa, mutta jo puolen minuutin kuluttua vetää keskittyneesti vapaapotkua, olemme täällä Suomessa todennäköisesti missanneet uuden urheilulääketieteellisen keksinnön.
Juha Malinen
