Iloisen jalkapallon paluu

Suurin kauhuskenaario ennen kutakin lopputurnausta liittyy pelin aktiivisuuteen. Pelätään, että pelaajat ovat väsyneitä pitkän sarjan jälkeen, pelätään, että valmentajat pelkäävät potkuja tai joukkue pelkää nopeaa tippumista. Nämä kaikki vaihtoehdot näkyvät pelissä peruutteluna, oman maalin vartiointina ja passiivisuutena.

Heti avauspäivänä aktiivisen jalkapallon valttikortti Portugali viitoitti tien oikeaan suuntaan. Pelin dominointi ja hyökkäysvoittoisuus toi avausvoiton sekä heti toisella kierroksella upeita maaleja. Jatkopaikka vajaan viiden vuorokauden jälkeen kertoo kaiken.

Toisen kisapäivän väriläiskäksi nousi temperamenttisen Slaven Bilicin rajusti piiskaama Kroatia. Tosin toiseen otteluun Saksaa vastaan valmentaja oli lisännyt raivoisan etenemisen lisäksi myös saumattoman puolustuskuvion. Saksa yllätettiin pitkälti omilla aseillaan, mutta nimenomaan aktiivisemmalla hyökkäämisellä.

Alkaneiden kisojen ehdoton väriläiskä on oranssi. Hollantilaisten hyperaktiivinen joukkuepuolustaminen ja vauhdikas hyökkääminen ei jättänyt ketään (paitsi ehkä 59 miljoonaa italialaista!) kylmäksi. Kolme maalia puolustamisen mestarin selän taakse on parasta, mitä jalkapallolle on viime aikoina tapahtunut!

Edellä mainittuun listaan täytyy vielä lisätä vanha kilpakumppanini juniorijalkapallon tiimoilta, Lars Lagerbäck. Jalkapallon tuhoamiseen valmistautunut Euroopan mestari sai lisää nukutuslääkettä Lagerbäckin Ruotsin puhtaalla 2-0 tuloksella. Jokohan Kreikkakin uskaltaa hyökätä, ennen kuin jatkoyhteydet finaalipeleihin ovat täynnä?

Kisoissa voidaan kuitenkin ottaa vielä ainakin yksi askel eteenpäin, jos huippumaat Ranska ja Italia heittäytyvät rohkeasti peliin mukaan. Tähän mennessä EM-kisat ovat olleet kuin Sveitsin-Itävallan mäkikisat; lähes kaikki pyrkivät ponnistamaan pisimmälle ja Eddie Edwardsillakin on vielä hyppy jäljellä!

Juha Malinen