Mies kannattaa järjellä, nainen tunteella

Yhä useampi nainen seuraa mielenkiinnolla jalkapallon arvokisoja. Siinä missä miehet valitsevat suosikkinsa tilastojen, todennäköisyyksien ja aikaisempien saavutusten perusteella, naisten sympatiat saa muillakin kriteereillä.

Kun vuoden 2008 EM-kisojen isäntämaat selvisivät, kelloja rakastavat sveitsiläiset pystyttivät kisalaskurit laskemaan päiviä, minuutteja, sekunteja kisoihin. Eilen muun muassa Zürichin Paradeplatz-aukion laskuri näytti nollaa, kun kovasti odotetut EM-kisat vihdoin käynnistyivät Sveitsi-Tšekki ottelulla.

Isäntämaan harmiksi tulos Baselin stadionin taululla ei ollut se mitä odotettiin, hyvästä ottelusta huolimatta. Se harmitti. Olisin suonut Sveitsin sympaattiselle luotsille ja hänen joukkueelleen voiton. Osittain siksi, että asun tällä hetkellä Sveitsissä, mutta pääasiassa myötätunnosta Köbi Kuhnia kohtaan, jonka vaimo kiidätettiin sairaalaan tajuttomana vain päiviä ennen kisojen alkua. Jalkapallo herättää tunteita myös naisissa. Mutta nämä tunteet ovat usein erilaisia kuin miehillä.

Kun vertailee miesten ja naisten laatimia kisaveikkauksia, huomaa mielenkiintoisen eron. Siinä missä miehet veikkaavat ns. varmojen voittajien puolesta, naiset soisivat auringon paistavan risukasaankin ja kannattavat esimerkiksi Romaniaa, Itävaltaa tai Sveitsiä. Tai minun laillani Kroatiaa, koska perheellä on sieltä mukavia lomamuistoja. Myös parhaat maalintekijät nainen valitsee usein sen perusteella kenen julkisuuskuva miellyttää.

Cristiano Ronaldo saattaa hyvinkin olla kisojen paras pelaaja, mutta minusta hän on vastenmielinen. Tämä näkemys perustuu puhtaasti siihen, mitä hänestä on lehtien palstoilla kirjoitettu. Usein yksi tällainen mätä omena korissa voi naisen silmissä pilata koko joukkueen. Onneksi Portugalin riveistä löytyy myös miellyttäviä pelaajia.

Minua ilahduttaa se, että yhä useampi nainen seuraa kisoja. Sveitsissä vuoden 2006 MM-kisojen Italia-Ranska loppuottelua seuranneista peräti 46,6 % oli naisia. Lapsuudenkodissani futiksen arvokisojen seuraaminen oli vielä lähinnä perheen miesväen rituaali. Naiset huudettiin paikalle loisteliaita maaleja katsomaan.

Pikainen gallup ystäväpiirissä kertoo, että kahdeksan naista kymmenestä seuraa EM-kisoja - monet heistä tosin vasta pudotuspelien alkaessa. Viisi naisista ilmoitti seuraavansa kisoja, koska on kiva istua tv:n ääressä oman kullan kainalossa. Silläkin uhalla, että tämä selostaa tapahtumia kilpaa kisakommentaattorien kanssa.

Minulla kuten monella muullakin kiinnostus jalkapalloon alkoi kiinnostuksesta jalkapallon harrastajaan. Kukapa ei lemmen ensihuumassa ole valmis jakamaan kumppaninsa mielenkiinnon kohteita. Niinpä minäkin auliisti kuuntelin kun tuore poikaystävä luennoi paitsioansan hienouksista ja havainnollisti asiaansa parhailla kahvikupeillani. Tuolloin oli vielä vaikea kuvitella, että lajista tulisi niin kiinteä osa arkeani.

Nyt kun olen seurannut lajia kymmenisen vuotta, miehen ei enää tarvitse vääntää minulle kaikkia pelin perusasioita kahvikupeilla. Siitä huolimatta jaan tuomioita ja armahduksia enemmän tunne- kuin järkiperustein. Herrasmiespelaajat saavat anteeksi jopa "amatöörimäiset mokansa" ja sylkijät ja muut rikkurit saavat tehdä paljon sovittaakseen tekonsa.

Kotikatsomoiden riemuksi näissäkin kisoissa nousee esiin monta sankaria ja pahista. Moni löytää suosikkinsa ja inhokkinsa, joista riittää juttua niin kotisohvalla kuin virallisissa foorumeissakin. Itse jään liputtamaan Sveitsin puolesta, vaikka maan lehdistö spekuloikin avausottelun jälkeen "Natin" tippuneen jo kisajunasta.

Tunteikkaita kisoja kaikille!

Mia Tihinen