Parempi kuin Beckham…
Otsikko on kuin elokuvasta, mutta viittaa ihan eri asiaan. Lähtökohtahan on se, että seurauksista välittämättä uskallan väittää englantilaisen David Beckhamin olevan yksi maailman yliarvostetuimmista jalkapalloilijoista! Siitäkin huolimatta, että monien mielestä hänellä on hyvä potkutekniikka.
Vanha sanonta tuumaa, että rakkaudesta se hevonenkin potkii. Niin tietysti myös David Beckham – rakkaudesta jalkapalloon. Silti on välillä vaikea ymmärtää, miten jotkut fanit ovat nostaneet hänet miltei jumalan asemaan. Pelitaidot ja saavutukset eivät siihen riitä.
Jumaluus lähteekin enemmän julkisuudesta. Niin sanottuna julkkiksena Beckham on kieltämättä aivan ensimmäisten joukossa. Avioliitto "maustetyttö" Victorian kanssa, väitetyt kotiapulaissotkut ja erikoiset lastennimet palvelevat kaikki esimerkkeinä julkisuutta ja siinä pysymistä.
Pelaajana Beckham kenties hosui lähtiessään tavallaan ennenaikaisesti USA:han, mutta julkisuutta sekin siirto palveli erinomaisesti. Julkkispuolella kaikki on siis aina ollut suunniteltua ja hiottua.
Peliura USA:ssa ei kuitenkaan liene kovin julkisuustuottoisa, eikä enää muutenkaan. Lisäksi "maustevaimo" on ilmoittanut lopettavansa laulamisen ja keskittyvänsä muotiin kaiketi muutenkin kuin ostajana, mikä vähentää jatkossa monta pistettä julkkismittarista. Alkaa siirtyminen muistojen joukkoon.
Ja varmaa on, että kuoltuaan David Beckham unohdetaan jalkapallojumalista ensimmäisten joukossa. Kohtalo on samanlainen kuin useimmilla jalkapalloilijoilla, jotka ovat legendoja eläessään ja ennen kaikkea pelatessaan, mutta mullan alla tai tuhkana harva heitä enää muistelee. Pelit kun on pelattu.
No toki jonkin verran legendoja jää videoiden ja muiden filmien kautta elämään myös tuonelaan siirtymisen jälkeen. Sellaisia ovat jo nyt esimerkiksi Ferenc Puskas ja Lev Jashin ja sellainen tulee tietysti Pelestä, mutta ei Beckhamista fanijumaluudestaan huolimatta.
Urheilukulttuuri eroaa muuten juuri tässä mielessä vaikkapa taiteesta tai musiikista. Esimerkiksi hollantilainen Vincent van Gogh maalaili taulujaan reilut kymmenen vuotta ennen kuin rakkaudesta ensi leikkasi itseltään korvan ja antoi sitten aseen potkaista itseään kylkeen kohtalokkain seurauksin. Veljensä, taidekauppias Theo onnistui taiteilijan elinaikana myymään yhden veljensä teoksista…
Tai entä sitten tämä Wolfgang Amadeus Mozart, joka vuonna 1791 vain 35-vuotiaana haudattiin tänne Wieniin Pyhän Tapanin kirkkoon ja hautajaisissa paikalla oli ainoastaan pappi.
Nykyihmiselle hän on musiikin yksi suurimmista luovista neroista, ellei suurin. Mozartin luovuus ja jalkapallo olisivat olleet kenties todellinen kombinaatio. Mutta Mozartista enemmän seuraavissa Wienereissä…
Arto Teronen, Wien
