Riippuvuutta kerrakseen

Jalkapalloriippuvaisena olisi ollut äärimmäisen tai äärettömän hieno mahdollisuus sunnuntaiaamuna jäädä heti varhain Wienin keskustan Stephansplatzille keskustelemaan illan Itävalta-otteluun valmistautuvien satojen kroatialaisten kanssa siitä miten matsissa käy. Ja sitä seuraavassa ja seuraavassa ja kuka lopulta voittaa.

Kroatialaisten invaasio Wieniin oli pyhänä totaalinen. Punavalkoista shakkipaitaa ei voinut välttää, ja tuon värimaailman määrä nousi hetki hetkeltä äänivolyymin kanssa. Voisi kuvitella, että ennen vanhaan sotaan lähdettäessä uhoa kasvatettiin vastaavanlaisessa ryhmähengessä, johon kuuluu vihollista kenties ärsyttävä ja pelottava pukeutuminen sekä uhkaava ääntely.

Itseäni vaivasi kuitenkin suurempi riippuvuus, jonka toteuttamiseen kaikki oli jalan ulottuvilla. St. Stephansdomin jumalanpalveluksessa esitettiin osana palvelua Mozartin kesken jääneestä C-mollimessusta Credo-osa. Kirkko tuli lähes täyteen joukossa kymmenkunta kroatialaista shakkipaitaa.

Jalkapallomaailma ei saanut ääntään kuulumaan temppelin sisään, vaikka ulkona se kantoi helposti kymmenen korttelin päähän.

Kirkossa huomasin olevani jo pahasti Mozart-riippuvainen ja miettiväni missä sivukappelissa Wolfgang Amadeuksen vaimo Constanze järjesti vainajalle joulukuussa 1791 muistotilaisuuden, josta Mozart sitten vietiin ”ekonomisesti” hautaan. Siihen aikaan saattoväkeä ei halpahautajaisissa ollut, vain pappi, eikä vaimokaan saanut tietää mihin hänen miehensä laitettiin tarkkaan ottaen maatumaan.

Niin katosi tietämättömyyden maailmaan musiikin kenties suurimman neron luut. Niiden olinpaikan puuttuessa hänelle on kyllä muistopatsaita ja – merkkejä laadittu pitkin maailmaa. Yksi niistä on Wienin keskushautausmaalla, Central Friedhofilla, jonne Mozart varmaankin olisi pitänyt haudata.

Nyt hänen muistomerkkinsä takana ovat Beethoven, jonka hautajaisissa aikanaan oli 20 000 ihmistä, ja Schubert, lähellä myös Johann Strauss, Johann Strauss Vater ja Eduard ja Josef Strauss sekä Johannes Brahms ja monia muita Wienin ja maailman musiikkiin vaikuttaneita nuottitaitureita. Vaikuttava paikka Mozart-riippuvuudesta kärsivällekin.

Credon aikana kirkossa musiikki laskeutui kivisiä holveja ja kaaria myötäillen unenomaiseen tajuntaan, joka järkkyi pahasti ehtoollisen ja kolehdin alkaessa. Taskussa ei latin latia, joten siirryin vaivihkaa muina miehinä takaisin ulos jalkapallon sillä kertaa punavalkoiseen maailmaan. Aukion kroatialaiskiintiö oli reilun tunnin aikana kasvanut tuhansiin ja desibelit samassa suhteessa.

Yritin kysellä joiltakin, joilla ei ollut tötteröhattua, mielipidettä Mozartista, vaikka arvasin jo vastauksen etukäteen. Lähimmäksi pääsi mies, joka arveli kyseessä olevan jonkin itävaltalaisen vanhan tekijä, mutta ei hänkään millään muistanut missä joukkueessa tämä Mozart pelasi…

Tuli mieleen, en tiedä miksi, vanha juttu torontolaisesta nuoresta lihatiskin myyjästä, joka oli niin nokkela, että johtaja päätti ylentää hänet Montrealin myymälän päälliköksi. ”Montrealin”, nuorukainen aloitti epäilevästi, ”eihän sieltä tule muita kuin jääkiekkoilijoita ja huoria, en minä sinne”.

Johtaja ihan punastui ja muistutti nuorukaista, että ”minun vaimoni on kotoisin Montrealista”. Ei uusi myymäläpäällikkö siitä hätkähtänyt, vaan totesi, että ”ai niinkö, missä joukkueessa vaimonne pelasi”!

Ei tuntunut Mozartkaan jalkapalloväkeä sen enempää kiinnostavan. Vartin aikana selvisi kyllä muun muassa, että kroatialaisen keskikenttämiehen Niko Kranjcarin isä on pelannut Rapid Wienissä ja monta muuta merkittävää tietoa kroatialaisesta jalkapallomaailmasta. Sitten en kuullut enää mitään, joten pakenin uudelleen omaan suurempaan riippuvuuteeni, lähellä kirkkoa ja aukiota sijaitsevaan Mozart-taloon.

Taloon, jossa mestari asui vain kaksi vuotta, mutta sävelsi monet merkittävät teoksensa kuten oopperan Figaron häät. Kävi ilmi, että Mozart puolestaan oli peliriippuvainen ja siksi lähes aina raskaissa veloissa. Mozartista on tosi vaikea päästä Wienissä eroon, vaikka haluaisikin, joten perästä vielä kuuluu käyttääkseni tällaista musiikkiin sinänsä sopivaa sanontaa.

Arto Teronen