Sissi ei valinnut helpointa tietä
Armeijassa, kun joskus jotoksella sillä lailla harmitti, saatettiin paiskata konepistooli hankeen ja todeta, ettei sissi valitse koskaan helpointa tietä. Vaikka siitä oli seurauksena ylimääräistä puhdistustyötä, jotenkin se helpotti. Helpointa tietä ei myöskään valinnut maailman ehkä kuuluisin Sissi, Itävallan keisarinna Elisabeth, jolle murhamiehen piikki saattoi lopulta olla helpotus.
Ja suurempien väärinkäsitysten välttämiseksi pitää tässä kohtaa jo korostaa, että Sissi tässä yhteydessä ei liity mitenkään vastarintaliikkeeseen tai partisaaneihin, olipahan vain tuon varsin onnettoman keisarinnan lempinimi jo lapsesta.
Kun itse olen kasvanut tavallaan matriarkaalisessa ympäristössä, niin rakkauselokuvat tulivat kasvuvuosina kovin tutuiksi. Sisko sai usein valita, eikä pikkupojalla yksin ollut menemistä. Äiti oli itse asiassa kätevämpi ja suostui jämerämpiin elokuviin kuten Sota ja Rauha ja Psyko, elokuvateatterin erikoisluvalla tietysti, mutta vähän myöhemmässä vaiheessa.
Niin tulivat 50-luvun puolivälissä tutuksi Sissi-elokuvat ja itävaltalainen Romy Schneider, joka joutui kenties tahtomattaan väärentämään historiaa. Hänet maailma samaisti keisarinna Elisabethiin kolmessa elokuvassa, joissa nuoren keisarinnan elämä oli välillä yhtä juhlaa ja välillä ruusuilla tanssimista. Totuus oli kuitenkin toisenlainen.
Romy Schneideria nuo Sissi-elokuvat ja hahmo vainosivat koko hänen elämänsä, joka päättyi jo 44-vuotiaana todennäköisesti itsemurhaan.
Paradoksaalista kyllä, Schneiderilla ja oikealla Sissillä oli traaginen samankaltainen menestys: Schneiderin poika David kuoli vain 15-vuotiaana ja keisarinnan poika Rudolph teki 30-vuotiaana itsemurhan nuoren rakastajattarensa kanssa, koska ei voinut yhtyä isänsä Franz Josephin hallintotapoihin.
Tuon itsemurhan jälkeen viimeiset yhdeksän elinvuottaan ”Sissi” Elisabeth pukeutui ainoastaan mustiin, matkusti kuin riivattuna ja tuli tunnetuksi lähinnä kaukaa mustana silhuettina.
Wienissä on ihan pakko käydä museossa, joka on Hofburgin palatsiin tehty aika pitkälle keisarinnan kuolemasta syntyneen ja sittemmin Sissi-elokuvista vahvistuneen myytin kumoamiseksi. Itävaltalaiset haluavat antaa oikean kuvan keisarinnasta, joka nuorena tyttönä ”pääsi” serkkunsa puolisoksi, vaikka puolisoksi oli alun perin kaavailtu sisarta. Keisarinnasta, joka ei koskaan sopeutunut hovivelvollisuuksiin, joutui pitkälti eroon lapsistaan ja lopulta runouden keinoin pyrki pakenemaan ja toivoi kuolemaa, joka hänet kohtasi yhtä lailla komediana kuin tragedianakin.
”Haluaisin sieluni pakenevan taivaaseen pienestä reiästä sydämestäni”, kerrotaan Sissin tai kuten Itävallassa hänet tunnetaan ässää vähempänä Sisin sanoneen paronitar Rothschildille päivää ennen kuolemaansa. Ja näin tavallaan kävi.
Kuoleman nimi oli anarkisti Luigi Lucheni, joka pisti tuon reiän keisarinnan sydämeen tämän ollessa menossa laivaan Genevessä. Luchenin tarkoituksena oli ollut tappaa Orleansin prinssi, joka ei kuitenkaan tullut Geneveen, joten Sissikin kelpasi. Eli kuten murhamies myöhemmin totesi, ”halusin tappaa kuninkaallisen, ihan sama kenet”! Se oli se komediaosuus.
Sissin kuoltua kaikki arvostelu hänen etäisyyttään ja matkustelua kohtaan lakkasi keisarikunnassa kuin seinään. Myytti oli syntynyt ja hänestä tuli kaunis, kaukaa ihailtu ja rakastettu keisarinna. Aika lailla samalla tavalla kuin prinsessa Dianasta 1997 kuolemansa hetkellä ja jälkeen.
Viehättävä tarina ja vielä ilmeisen tosi. Ai, että mitä tekemistä tällä on jalkapallon EM-turnauksen kanssa?
No ei yhtään mitään!
Arto Teronen
