Hyökkäävän jalkapallon riemuvoitto

Matkalla Saksa-Englanti -EM-finaaliin Olympiastadionille tutut vetivät moneen otteeseen hihasta: ”Ethän vain kannata Saksaa – haastajia pitää aina kannustaa!” Upeaa oli, että kisojen mustaksi hevoseksi veikattu Englanti pääsi todella mittaamaan taitojaan arvokisojen kestosuosikkia Saksaa vastaan.

Englantilaiset olivat päättäneet olla tekemättä mitään kompromisseja omaan hyökkäävään peliinsä. Ennakkoluulottomat otteet tuottivat kaksi hienoa maalia Saksan verkkoon ja auttoivat osaltaan tekemään EM-finaalista ikimuistettavan. Tempo oli erittäin korkea läpi pelin, pistohyökkäykset aaltoilivat kentän päädystä toiseen, ja yleisö sai todistaa hengenpysähdyttäviä maaleja ja maaleihin johtaneita oppikirjakuvioita. Konkaripelaajat Birgit Prinz ja Kelly Smith syttyivät toden teolla EM-kisojen huipennuksessa.

Laadukkaasti leivottu Saksa

Silti – Saksa on meriittinsä ansainnut kovalla, pitkäjänteisellä työllä. Tämä mestarijoukkue oli kuin huolella leivottu Apflestrudel-omenapiirakka: Se sisälsi erittäin laadukkaita raaka-aineita, oli sopivasti rasvattu, omasi riittävästi energiaa pitkää turnausta varten ja tarjosi kruununa mehukkaita, yllättäviä rusinoita – monenlaisia maaleja ja jokeripelaajia penkiltä. Joukkueen peliä ei edes voi kuvata konemaiseksi, kuten usein automaattisesti todetaan Saksasta puhuttaessa. Sen finaaliottelu osoitti viimeistään.

Menestys ei ole tullut ilmaiseksi. Kilpailu pelipaikoista on maajoukkueen sisällä kovaa ja henkilökohtaisilta pettymyksiltä ei tässäkään joukkueessa ole säästytty, vaikka valmentaja Neid peluuttikin materiaaliaan laajasti läpi kisojen. Saksan liitto on satsannut etenkin tyttöpelaajien määrän systemaattiseen kasvattamiseen muun muassa 2004-05 aloitetulla ohjelmalla, jolla on luotu parempia harrastuspuitteita jo yli miljoonalle tyttö- ja naispelaajalle - ja määrä vain kasvaa.

Menestys on osaltaan tuonut näkyvyyttä ja varoja – mediatilaa ja sponsoreita. Seuroissa on silti tarvittu paikallisia tulisieluja, jotka ovat tehneet kovasti työtä myös kentän ulkopuolella.

Naisten maajoukkueen valmentajat ovat kukin saaneet monen vuoden työrauhan, mikä on auttanut jokaista vuorollaan rakentamaan joukkueen menestyspohjaa pitkäjänteisesti ja varmistamaan myös yhtenäisen linjan nuorten maajoukkuetoiminnoissa. Näistä esimerkeistä monet maat pyrkivät hakemaan oppeja kehittäessään naisjalkapalloa entisestään.

Jännittävät ratkaisukamppailut

EM-kisat tarjosivat etenkin ratkaisukamppailuissa jännitystä ja pitkiä minuutteja. Puolivälierät ja välierät menivät tiukoiksi. Jokainen joukkue joutui venymään äärirajoilleen taktisesti, henkisesti ja fyysisesti. Kisat tarjosivat myös yllätyksiä – tänä vuonna voitosta voittoon kulkenut Ruotsi joutui yllättäen laulukuoroon jo puolivälierissä.

Englanti ja Hollanti yllättivät hyökkäävällä, iloisella, vauhdikkaalla ja fyysisellä pelillään. Ukraina tarjosi kisojen ensikertalaisena kiusallisen vastuksen monelle – kuten Suomelle. Sinivalkoiset valloittivat yleisön sydämet pelaamalla joukkueena, tarjoamalla unohtamattomia maalielämyksiä ja taistelemalla sisukkaasti loppuvihellykseen asti.

Lehtereillä tunnelma oli energinen ja positiivinen – siitä huolehtivat etenkin lukuisat nuoret fanit ja lapsiperheet. Vaikka kisojen 10000-luokan yleisötavoitteeseen ei päästykään, etenkin Suomen kamppailut ja ratkaisupelien yleisömäärät antoivat merkkejä potentiaalista. Tämänpäivän tyttöjalkapalloilijalla ei ole enää pulaa laadukkaista naisfutaajaesikuvista, ja menestystarinat ovat kisojen aikaan varmasti sytyttäneet uusia unelmia monen nuoren pelaajan päässä.

Naisjalkapallo takaisin näkymättömyyteen?

Nyt kun EM-kisat ovat paketissa, katseet kääntyvät MM-karsintoihin. Suomen joukkueen kokeneesta kaartista ainakin Anne Mäkinen, Jessica Julin ja Sanna Valkonen ovat ilmoittaneet, etteivät jatka maajoukkueessa. Sitä vastoin Laura Österberg Kalmari näyttää edelleen syttyvän maajoukkuetehtävistä. Tärkeää olisikin, että liian suurta katoa kokemuksessa ei tapahtuisi yön yli.

Muilta osin huomaan miettiväni, palaammeko nyt medianäkyvyyden osalta ”normaaliin päiväjärjestyksen”; hautautuuko naisten jalkapallo takaisin näkymättömyyteen seuraaviin arvokisoihin asti?

Moni toimittaja tuskaili varmasti ennen EM-kisoja, kun tarvittavia tietoja kaikista pelaajista ei löytynyt, saati televisioituja otteluita. Uskon, että hyvin viestittynä esimerkiksi Ruotsin ja ehkä Saksan sarjapeleille riittäisi jo nyt katsojapotentiaalia – sen verran moni suomalainenkin pelaa näissä maailman parhaissa naisfutissarjoissa.

Toki jalkapalloperheen tulisi ensin kääntää katseensa peiliin: UEFA:n kotivisuilta saa kaksi päivää finaalin jälkeen hakemalla hakea etusivulta juttua tuoreista mestareista. Mutta ovathan EM-kisat nyt jo menneen kesän kukintaa…

Christina Forssell