Edessä ei ainakaan lajin vaihto (13.8.)

Eivät ole päivät eivätkä viikot veljiä keskenään. Heinäkuun alun Mosvikin leirin jälkeen lähes koko loppukuun treenit sujuivat melko mollivoittoisesti. Kovan leirin päätteeksi sairastettu mahatauti ilmeisesti söi voimia enemmän kuin ajattelin, ja olo oli todella väsynyt.

Treeni ei kulkenut ollenkaan pariin viikkoon ja se alkoi jo nakertaa korvien väliäkin rotan lailla. Silloin kun harjoittelu tuntuu pitempään pakkopullalta, niin treenimotivaatiokin tippuu. Aamuisin olisi vain halunnut jäädä sänkyyn makaamaan, mutta ei auttanut, töihin oli lähdettävä vaikka kuinka väsytti.

Kyllähän se väsymys sitten kaikkosi, kun teki vähän aikaa hieman kevennettyä harjoittelua, ja kävi toistamiseen tälle kesälle ohjaamassa pari päivää junioreita Piken ja Mustin hiihtoleirillä Vuokatissa.

Viime viikon olimme maajoukkueella leireilemässä ja kilpailemassa Norjassa, Auressa, 150 kilometriä Trondheimistä länteen. Leirin alle tehdyn kevyemmän treeniviikon ansiosta harjoittelu maistui taas hyvin. Torstaista lauantaihin mahtui neljä kilpailua Toppidrettsveka-nimisessä kilpailutapahtumassa, jonka tulokset löytyvät osoitteesta www. toppidrettsveka.no/resultater.

Torstaiaamu alkoi takaa-ajon ensimmäisellä osalla, 24 km:n vapaan yhteislähtörullakisalla. Oli jopa hivenen pelokas tunne ensimmäisessä alamäessä, kun 40 miestä vyöryy villiintyneen sonnilauman tavoin 50 km/h mäkeä alas hakien mahdollisimman hyvää paikkaa ryhmässä. Onneksi mäestä selvittiin ehjänä alas.

Kisa päättyi 3.5 km:n ylämäkeen, jossa jyvät erottuivat akanoista ja tasamaan peesaajat tippuivat kauas nopeimpien kyydistä. Parin tunnin tauon jälkeen oli vuorossa toinen osa takaa-ajosta, 13km tasatyöntöä. Tahti oli todella kova, kun porukassa norjalaisten ja ruotsalaisten kanssa vedettiin vuorovedolla.

Pysyin hyvin mukana porukassa siihen asti, kunnes viimeinen jyrkkä alamäki piti sateen liukastaman asfaltin takia turvallisuussyistä juosta alas. Kokeilkaapa työntää puoli tuntia pelkkää maksimaalista tasatyöntöä ja sen jälkeen juosta 500 m alamäkeä monot jalassa, olo voi olla kuin bambilla liukkaalla jäällä =)!

Perjantaiaamuna oli vuorossa 34 km:n mittainen maastopyöräily. Kisajärjestäjät olivat hankkineet meille käyttöön tuliterät maastopyörät kisaa varten. Uudesta pyörästä huolimatta polkemisestani ei tullut yhtään mitään, vaan jäin pääjoukosta jo parin kilometrin jälkeen. Pyörääni tuli myös automaattivaihteisto sen jälkeen, kun Ruotsin Ida Ingemarsdottir jyrkässä kurvissa ajoi päälleni, kaatui ja kolhi vaihtajani uuteen uskoon. Minulle ei tilanteessa tullut fyysisiä vaurioita, mutta Ida kävelee tulevat viikot käsi kipsissä murtuneen ranteensa takia!

Maastopyöräkilpailu oli ehkä tämänastisen urani kauheimpia kisakokemuksia, varmistui ainakin, että lajinvaihtoa ei kannata suunnitella. En pystynyt lähellekään vastaamaan vauhdissa Murasen Pirjolle, ja oli tuloksissa edessäni vielä pari muutakin naista. Pyöräilyn jälkeen oli pari tuntia taukoa ennen perinteisen rullasprinttiä. Minun osalta sprintti päättyi alkuerävaiheessa.

Sen jälkeen pääsin kuvaamaan ja vakoilemaan tekniikkaa, kun ISOT pojat iskivät tasatyöntöä loppusuoralla. Käteen jäi hyvää kuvamateriaalia tekniikasta, jota on tarkoitus analysoida ja apinoida kotona. Sprintin taso oli maailmancupin luokkaa, huipuista puuttuivat ainoastaan venäläiset. Lauantaina vuorossa oli enää kolmen kilometrin katujuoksu Kristiansundissa. Maaliin päästiin, enkä edes hävinnyt naisille, vaikka lähellä se oli. Ja edelleen ajatus lajin vaihtamattomuudesta vahvistui!

Kisaturneen jälkeen lihakset olivat samalla tyhjät ja tukkoiset. Tärkeää oli kuitekin saada kovia kisoja kesän treenijaksolle. Kisoissa oli suuren urheilujuhlan tuntua, yleisöä oli ratojen varrella paljon, ja kisat kuvattiin televisioon sekä helikopterista, moottoripyörästä että normaaleilla kameroilla. Suomessa ainakin osataan urheilulähetysten ohjaaminen paremmin kuin Norjassa, sillä kisojen televisiolähetyksistä ei ottanut monista kamerakulmista huolimatta mitään tolkkua.

Petter Northugin ja Oystein Pettersenin tuntemuksista sen sijaan sai tarkan käsityksen monien näytettyjen haastattelujen välityksellä. Taitavat olla aika patrioottisia tuolla vuonomaassa, kun eivät voi kuvata kuin oman maan urheilijoita?

Minulla jatkuu ohjelma nyt parin päivän tekniikkaleirillä valmentajan kanssa Ylläksen mahtavissa maastoissa ja maisemissa. Viikonloppuna on edessä taas kilpailuja Viron Otepäässä Suverull-rullahiihtotapahtumassa. Ja jotta kisoja tulisi elokuuhun riittävästi, niin ensi viikolla on edessä Suomen kovin rulla- ja juoksutapahtuma Vuokatin Aateli-race, jossa minulla on voitto puolustettavana viime vuodelta.

Jäi Auren leiriltä käteen myös muunlaistakin oppia, kun pojat olivat käyneet pyytämässä turskaa: hotellin keittäjä opetti minulle miten kalasta saa taivaallisen hyvän makuista, niin ettei siitä tule samanlaista mössöä kuin minun ollessa kauhan varressa Mosvikissa! Toivotaan, että harjoitusvire säilyy hyvänä koko elokuun!

Musti

Ps. kävin myös testaamassa uusimman uutuuden maastohiihdossa, juuri yleisölle auenneen Ylläs-hallin Helsingin Kivikossa. Jos elokuun helle alkaa tympiä, niin siellä vaihteleva, hyväkuntoinen ja liukas latu pikkupakkasessa odottaa hiihtäjiä. Suosittelen!