Kesä kaikkialla (17.6.)

Piti lähteä tekemään huoltava jalkalenkki Ounasvaaran ympäri, mutta ukonilma pääsi yllättämään. Tätä juttua kirjoittaessa vettä tulee melkein kuin saavista kaatamalla, ja mieli on vähän apea sen takia. No, eihän tässä sokerista olla, kyllä treeni tulee tehtyä satoi sitten vettä kaatamalla tai ei. Ei ole huonoja treeni-ilmoja, on vain huonoja treenikamppeita tai laiskuutta. Ainoa toive Suomen suven vesisateelle olisi, että se olisi edes hitusen lämpimämpää.

Viime viikolla olin Piken (Pirjo Murasen) kanssa vetämässä hopeasompaikäisille tarkoitettua juniorileiriä Vuokatissa. Luojan kiitos ilmat suosivat meitä, eikä tavanomaisesti aina kesken pitkän harjoituksen iskevä koiranilmakaan tullut pilaamaan innostunutta leiritunnelmaa. Kovan, Norjan Sognefjelletissä vietetyn hiihtoviikon päätteeksi kolme ja puoli tiukkaa vuorokautta virtaa täynnä olevien junioreiden ohjaamista ei tuntunut levolta.

Viikonloppuna kotona uni maistui vielä normaaliakin enemmän, ensimmäisenä yönä vaivaiset 12 tuntia! On todella opettavaista neuvoa junioreille tekniikkaa ja huippuhiihtoon liittyviä kiemuroita. Silloin tekniikkaa ja muitakin asioita tulee itsekin pysähdyttyä miettimään.

Ainakin useammalle leiriläiselle tuli opetettua ”Mustin rakkoklinikalla” miten oikeaoppisesti hoidetaan syntyneitä hiertymiä ja rakkoja, jotta turhilta tulehduksilta vältytään. Rakkojen ennaltaehkäisyyn voi edelleenkin todeta urheiluteipin, itselle istuvien varusteiden lisäksi, olevan yksinkertaisinta ja halvinta hoitoa. Teippaus riskikohtaan ennen harjoitusta ja vältyt illalla ikävältä rakkojen puhkomiselta.

Norjan leirillä tuli melko tarkkaan seurattua miten vuonomaan hiihtäjät treenasivat. Vaikka tunturissa satoi vielä monena päivänä lunta, näytti se olevan kesä Norjassakin, ainakin mieshiihtäjillä. Jos itse ei ole tällä hetkellä vielä kovin suorituskykyisessä kunnossa, voin sanoa ettei alkanut yhtään pelottamaan kun katsoin kovimpien kilpakumppanieni edesottamuksia tehoharjoituksissa.

Itse keskityin kaikissa harjoituksissa tekniikan kontrolloimiseen ja hiomiseen. Sitähän tämä hiihtokin kaikessa yksinkertaisuudessaan on, pyrkimystä täydellisyyteen jota ei kuitenkaan koskaan saavuta. Joka jaksaa sitä noidankehää vuodesta toiseen on vahvoilla menestymisen suhteen.

Leirillä huomasi myös sen, että kisatilanne on aina kisatilanne. Omalla maajoukkueporukalla tehtiin yhtenä kovana harjoituksena simuloitu Vancouverin sprinttikisa. Vaikka pelissä ei ollut kuin oman porukan sen hetkinen herruus, niin erissä starttiviivalla adrenaliinia oli veressä saman verran kuin olisi ollut hiihtämässä maailmancupia! Sitä kauhean, ihanan ärsyttävää jännityksen tunnetta mikä kisoihin liittyy ehtikin kaivata jo toista kuukautta.

Harjoituksen tuloksena oli kauden kovinta hapotusta, ja pronssimitali. Talvella sprinteissä pitää olla lyönnissä ja onnistua kaikin puolin nappiin, sillä sääli- eli B-finaaleita ei FIS:n päätöksen perusteella enää maailmancup- ja arvokisatasolla hiihdetä.

Maltti oli taas valttia: ukonilma meni ohi ja nyt pääsee huomattavasti vähäisemmällä vilustumisriskillä treenaamaan kosteaan, kesämetsän tuoksuiseen, raikkaaseen iltaan. Toivottavasti samanlaista malttia löytyy myöhemminkin kaikessa harjoittelussa, kun mielessä on ajatus ”kun mikään ei riitä”, ja väsymys alkaa kesän edetessä kasautua yhtä salakavalasti kuin aina ennenkin.

Haluan toivottaa malttia myös kaikille blogin lukijoille, ennen kaikkea ensi viikonlopun tieliikenteeseen ja juhannuksen juhlintaan. Olkaa fiksuja sekä rannalla, että vesillä ja pitäkää päät pinnalla. Ja muistakaa: ”vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä”!

Videoita Norjan leiriltä

Maisemia kesäkuisesta Norjasta: hiihtäjät leirillä... Kuka olikaan nopein leirin sprinttikisassa ja kuka on joukkueen uusin sprintteri.

Mikä on Matias Strandvallin "Professional Athletele Stretching Session"?

Martti Jylhä ja viimeisen päivän ongelma

Sami Jauhojärvi