"Korkeanpaikanleiri" (5.8.)

Korkeanpaikan harjoittelu on kestävyyslajien urheilijoille ollut tuttua jo vuosikymmeniä. Viime viikolla minä pääsin toteuttamaan jo viime keväänä suunnittelemaan aloitettua hieman erilaista "korkeanpaikanleiriä".

Kevättalvella yhden hyvin menneen kisan jälkeen sain viestin: "Utin laskuvarjokerho haluaa luistella Sinut yhä hurjempiin suorituksiin
tarjoamalla Sinulle tandem-hypyn , jos reitti sattuu ensi kesänä Utin suunnalle, eikun 4000 metriin korkean paikan leirille."

Luettuani viestin kiljuin riemusta kämppikseni ihmetykseksi. Ja kun  korkeanpaikan leirille pääsin, kuulemma kukaan ei ole ikinä huutanut niin kovaa kuin minä sen vajaan minuutin kestäneen vapaapudotuksen aikana :)

Varjon aukaisun jälkeen leijuimme maata kohti kokeneen tandenhyppymestarini kanssa ja ihailimme samalla Valkealan kauniita maisemia ja rapumertojen paikkoja. Se oli muuten huima kokemus ja varmasti jatkossakin aion käydä noissa lukemissa!

Nyt alkaa olla se aika kesästä kun koululaiset palaavat kouluihin ja "tavallisten" ihmisten lomat on lusittu. Hiihtäjien lomahan on tosin jo huhtikuun lopulla, mutta minä vietän nyt jo neljättä vuotta peräkkäin tässä elokuun alussa ns. lomaviikkoa. Olen harjoitellut toukokuusta heinäkuun loppuun aika reippaasti ja lataankin nyt akut täyteen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Muutenhan hiihtäjät eivät voi nauttia kesästä perinteiseen suomalaiseen tapaan. Eli tällä naisenlogiikalla pääsen nyt "kesälomallani" taviksien joukkoon :)

Urheilijalle ravinto on yksi tärkeä osa kokonaisuutta. Muihin hiihdon A-maajoukkueurheilijoihin verrattuna minulla on sillä saralla yksi pieni ero: olen nimittäin semivegetaristi. Ai mikäkö? No en käytä ruokavaliossani punaista lihaa, mutta kalaa ja kanaa sitäkin enemmän. Tämmöinen elämäntapa on alkanut reilut 12 vuotta sitten ja se sopii keholleni todella hyvin. Aina kaikki ei kuitenkaan mene ihan kivuttomasti: Usein on tarjottu possua tai makkaraa, koska "eihän se ole punaista". Kerran puolestaan sain ravintolassa ollessani kuulla, että siellä oli tarjottu kanaa edellisellä viikolla joka päivä eikä sitä nyt sitten saa! Kuitenkin ehkä hauskin (tai sillä hetkellä ei tosiaankaan naurattanut) oli se, kun tilasin lihatonta pizzaa, jossa olikin pieniä lihasuikaleita - tarjoilijan kommentti oli: Voithan nyppiä lihat pois :)

Mutta nyt rupean pakkaamaan ja suuntaan auton kohti uutta leiriä eli Leville! Levi on minulle jokavuotinen leiripaikka ja suosikkiharjoituspaikkani Suomessa. Treenikaverikseni saan myös A-maajoukkueessa olevan Riikka Sarasojan. Yhdessä harjoittelemalla kovemmat harjoitukset saa vielä kovemmiksi, kun pitää yrittää pitää kaveri takana ja rauhalliset palauttavat lenkit pysyvät Levin upeissa maisemissa sopivan kevyinä. Olemme Riikan kanssa aina kämppikset leireillä ja kilpailumatkoilla. Se kumpi meistä voittaa edellisen kisan on aina huoneen KINGI. Nyt valtikkaa pitää Riikka, joten yritänkin ottaa sen takaisin elokuun puolenvälin jälkeen Vuokatin Aateli-kisassa!

Riitta-Liisa Roponen