Kuitunen: Jäätikköleirin arkea lauantaina 12.9.2009

Virpi Kuitunen. (Arkistokuva)
Kuva: YLE

Mitä tapahtuu hiihtäjien jäätikköleirillä yhden päivän aikana? Yhteen lauantaipäivään mahtuu ainakin treenaamista sumussa, mutta myös vähän vapaa-aikaa.

6:15 Uni ei riitä pidemmälle. Johtunee osaksi siitä, että eilisen iltapäivän tehoharjoituksen ansiosta käsi hamusi yöpöydän lampun katkaisijan off-asentoon jo heti yhdeksän jälkeen. Kurkkaan verhojen välistä ulos. Sää on luvatun kaltainen; sumuinen ja kostea. Pakkaan repun valmiiksi jäätikölle lähtöä varten. Koska pilvet ovat alhaalla, on mahdoton ennustaa millainen sää ylhäällä odottaa. Mukaan täytyy varata lähes kaikki pukeutumisen eri vaihtoehdot.

6:45 Aamupalalle. Puuroa ja leipää, kupponen kahvia. Ulkona tihuttaa vähän vettä. Aamupalan jälkeen hiihtokamppeet päälle. Sukset ja sauvat huoltokopilta mukaan.

7:45 Auto starttaa hotellin pihalta kohti alahissiasemaa, joka sijaitsee 1700 metriä merenpinnasta, kuutisensataa metriä korkeammalla kuin hotelli. Olemme hissiasemalla klo 8. Sukset ja sauvat autosta mukaan ja jonottamaan gondoliin, joka vie meidät muutamassa minuutissa kilometrin korkeammalle, 2700 metriin. Ylhäällä selviää, että yöllä on satanut hieman märkää lunta.

8:25 Tänään on parempi kävelemisen sijasta laskea suksilla hiihtopaikalle, koska eilen muutaman sadan metrin siirtymä asemalta ladulle oli niin märkä ja pehmeä, että monot olivat märät jo ennen kuin ensimmäistä potkuakaan oli suksilla otettu. Puhumattakaan siitä pikku sivuseikasta, että eräällä meistä askel upposi railoon. Onneksi ei käynyt pahemmin.

8:30 Sumun seasta hahmottuu lähtöpaikalla oleva pieni pukukoppi. Tänään hiihtopaikkaa ei näe, sankka sumuverho on pesiytynyt alueen ylle. Reppu kopin nurkalle, hörppy urheilujuomaa ja sukellus sumun sekaan. Näkyvyys on parisenkymmentä metriä, joskus ei aivan sitäkään. Ensimmäisten mutkien jälkeen käy selväksi, että latu on tänään ajettu eri kohtaan kuin aiempina päivinä. Luultavasti railojen vuoksi tai vähäisen lumen.

Ensimmäisellä kahdeksan kilometrin kierroksella jäätiköllä vallitsee aavemainen hiljaisuus. Ketään ei juuri näe, ehkä vilaukselta jonkun suksimassa edellisellä tai seuraavalla ladun kiemuralla. Sumu saa paikan vaikuttamaan vielä hiljaisemmalta. Kosteus on hurja ja toisen kierroksen lopulla se alkaa tiivistyä sateeksi, joka vielä pysyttelee tihkuna. Kolmannen kierroksen aikana tihku vakiintuu ja sakenee, keli hidastuu eikä liu’un pysähtymistä seuraavaan ponnistukseen tarvitse kauaa odotella. Vielä muutama koukero kolmannen kierroksen jälkeen ja kaksi tuntia peruskestävyysvauhtista hiihtoa perinteisellä on pulkassa, sykevälillä 120-130. Reppu selkään ja viimeinen nousu suksimalla takaisin hissiasemalle.

10:45 Sukset pois jalasta, portaat kävellen ylös hissiasemalle ja saan astella suoraan hissiin. Gondolissa matkalla alas vaihdan kuivat vaatteet. Aamun rutiini toistuu toisinpäin: hissistä autoon ja autolla takaisin hotellille. Hotellilla sukset ja sauvat kopille huoltomiesten valtakuntaan.

11:18 Avain kiertyy hotellihuoneen ovessa. Ripustan vaatteet kuivumaan ja hyökkään suihkuun.

11:30 Lounas. Salaattia ja lihapullia, aamupalalta tehty herkkuleipä (kotoa kannettua ruisleipää). Suunnon mittarin mukaan aamun harjoitus kulutti 865 kcal, joten hyvällä omallatunnolla saa lounasta syödäkin.

12.00 Ylen blogitekstin ja muiden asioiden hoitelussa vierähtää puolitoista tuntia.

13.30 Suljen silmäni puoleksi tunniksi ja vedän tehopäikkärit.

15.00 Välipala. Ihmiset valuvat siis päiväunilta pörröpäinä kahvin tuoksun houkuttamina ruokailuhuoneeseen.

16.00 Iltapäivän harjoitus alkaa. Juoksemme tunnin tyttöjen kanssa. Saavumme jumppasaliin, jossa teemme koko joukkueen voimin keskivartalon kuntopiirin. Uskaliaimmat jäävät vielä mäiskimään lentopalloa. Me tytöt palaamme hotellille, koska tänään aiomme saunoa ennen päivällistä. Se onkin tällä leirillä ensimmäinen kerta, kun ehdimme toteuttaa tämän aikeen.

18.30 Saunanraikkaana päivällispöytään.

20.00 Kokoonnumme tyttöjen kommuunikämppään istumaan iltaa, porisemaan ja maistelemaan juustoja. Tämä on harvinaista herkkua ja on ohjelmassa vain, koska huomenna on tämän leirin ensimmäinen ja ainoa lepopäivä. Sitkeimmät jaksavat istua hieman pidempään, itse hyydyn kymmeneltä ja valun omaan punkkaan tuhisemaan. Vaikka huomenna edessä onkin lepopäivä, tiistaista lauantaihin tulleet reilut 19 tuntia harjoittelua tuntuvat sen verran, että uni tulee kuin tilauksesta kymmenen maissa.

Virpi Kuitunen