Riitta-Liisa Roponen: Kymmenen vuotta plakkarissa

Tätä kautta voi pitää kymmenenvuotisjuhlakautenani tai -kiertueenani.
Ensimmäinen maailmancupin kilpailuni oli 28.11.1998 Oloksella. Näin
nopiasti laskettuna olin silloin reilu parikymppinen tyttö, eli
suurinpiirtein samanikäinen kuin Charlotta Kalla voittaessaan Tour de
Ski:n kaksi vuotta sitten. Minun eka kisa, ja hän oli kaksikymppisenä jo maailman parhaiden joukossa. Sitä seuraavana kautena kiersinkin jo kaksi kisaa.

Ensimmäinen mc-kisani alkoi Oloksella muistaakseni yhdeksältä aamulla ja oli vielä hämärää. Minulla oli tummat hiihtolasit silmillä. Oikeasti ne varmasti enemmän häiritsivät kuin auttoivat, vaikkakin lunta sateli hiljakseltaan. Kisa oli viisi kilometriä vapaalla, ja sen ylpeänä hiihdin maajoukkueen porokuvioisessa asussa ympäri.

Yleisöä oli paikalla ehkä kourallinen. Maalissa olin voipunut, mutta tyytyväinen suoritukseeni! Tuloksena sija 70, kaksi minuuttia voittajalle hävinneenä. Paras suomalainen löytyi tuolloin sijalta 27. Kisan jälkeen menin sitten ottamaan kuvia ja pyytämään nimmareita muun muassa Myllylältä, Isometsältä ja Dählieltä.

Reilut kymmenen vuotta on kulunut tuosta, mutta en ikikuuna päivänä ole jännittänyt kisoissa niin paljon kuin tämän kauden avauksessa Beitostölenissä! Ennen kauden ensimmäistä viestiä jännitys meni niin pahaksi, että luulin olevani jopa kipiänä. Ennen kisapaikalle lähtöä tuntui, että posket punottivat ja syke hakkasi reilummin kuin yleensä.

Hätäpäissään työnsin hiihtovaatteet reppuun ja juoksin monot auki repsottaen mittaamaan jopa kuumetta fysioterapeuttimme huoneeseen. No eihän minulla mitään kuumetta ollut, ja kun ladulle pääsin tunsin kuinka jännitys hiipui ja itseluottamus palasi :) Tuo tunne on yksi niistä asioista, josta nautin hiihdossa ja se tulee pitämään minutkilpaladulla vielä jonkin aikaa.

Parin viikon reissu on nyt takana Keski-Euroopassa ja on aika rauhoittua joulun viettoon. Toivotankin kaikille rentouttavaa, rauhallista yhdessä oloa ja tietenkin makoisaa joulun aikaa!

Riitta-Liisa Roponen