Saarinen: Italian leiriltä kotiin ja marjastamaan (23.7.)

Aino-Kaisa Saarinen. (Arkistokuva)
Kuva: YLE

Tulin juuri kotiin yhdeksän päivän leiriltä Italian Toblachista. Olin siellä jokavuotuisella leirillä ystäväni, italialaishiihtäjättären Stephanie Santerin perheen hotellissa. Toblach on ihastuttava alppikylä Etelä-Tirolissa, jossa on loistavat treenimaastot ja siellä on myös mukavaa treeniseuraa.

Säät suosivat ja treenit hyvin, pääasiassa auringonpaisteessa. Viime viikonlopun myrsky näkyi ainoastaan lauantai-aamupäivän kaatosateena ja lumisina vuorenhuippuina. Treeninä oli pyörälenkki vuoristossa ja nousua oli reiluun 2000 metriin asti, joka ei aivan riittänyt lumirajan saavuttamiseen.

Ystäväni Steffi vei minut myös vaeltamaan ja hieman myös kiipeämään, sillä kapusimme jonkin matkaa jyrkkää kallionrinnettä ketjujen varassa. Hieman hirvitti, mutta ylös ja alas päästiin ehjin nahoin. Samalla reissulla opin myös liukumaan alas kivikkoista vuoren rinnettä samaan tapaan kuin lumista mäkeä. Steffi näytti mallia edeltä ja pienen harkinnan jälkeen uskalsin kokeilla. Lenkin kruunasi pulahdus viileään alppijärveen. Huikea kokemus tasamaan tytölle.
 
Minulla oli myös kunnia tavata Steffin siskon mies, norjalainen ampumahiihtolegenda Ole-Einar Björndalen, joka asuu Toblachissa. Hänellä on pitkä pätkä loisteliasta uraa jo takana ja edelleen huippumotivaatio tavoitella korkeimpia korokkeita ensi talvena. Oli mukava keskustella harjoittelun painotuksista ja muutenkin nähdä hänen harjoitteluaan. Kun viimeistä kertaa laskin vuorilta alas rullalenkiltä, Ole tuli tasatyöntöä vastaan. Harjoittelu tämän maailman parhaan ampumahiihtäjän kotipaikkakunnalla tuo minullekin varmasti lisäpotkua ensi kaudelle.
 
Antidoping työ tuntuu tehokkaalta, sillä testejä on ollut runsaasti. Ennen leiriä yllätystesti kotona Hollolassa kuudelta aamulla ja seuraavalla viikolla leirillä Toblachissa jälleen yllätystesti. On loistavaa, että yllätystestejä on runsaasti, se takaa puhtaalle urheilijalle hyvän mielen siitä, että järjestelmä toimii. Uutuutena Italian testissä oli se, että piti ilmoittaa viimeisen puolen vuoden aikana olleet korkean paikan leirit. Paikkakunta, korkeus sekä ajankohta. Kotitestissä sellaisia ei vielä kyselty.
 
Samassa Santerien hotellissa samaan aikaan oli myös vieraana FIS:sin maastohiihto johtaja Jürg Capol. Hän oli katsastamassa uuden hiihtostadionin valmistumista, sillä Toblachissa on ensi kaudella Tour de skin osakilpailu. Huoltorakennus on samankaltainen kuin Lahden uusi huoltorakennus, eli latu menee rakennuksen yli. Itsellenikin on mukavaa kun Tour de ski kiertää tutuissa Toblachin maisemissa.
 
Raskaan leirin jälkeen kotiin päästyäni vuorossa oli lepoa ja rentoutusta rakkaan harrastukseni, marjastuksen parissa. Mustikoita on ainakin Tiirismaan maastoissa runsaasti. Sormet sinisenä aion nauttia metsän antimista ja siitä rauhasta, jota metsä tarjoaa. Marjastaessa saa rentoutumisen lisäksi itselleen konkreetisestikin jotain, eli marjoja.

Talvella on toinen nautinnon hetki, kun saa laittaa ison kasan omia keräämiään marjoja aamupuuron päälle. Suomalaiset marjat ovat minusta parasta elämän eliksiiriä ja marjastus on todella rentouttavaa puuhaa, kunhan sitä ei tee hampaat irvessä liian suuret marjamäärät tavoitteena, vaan niin kauan kuin se tuntuu hyvältä.

Aino-Kaisa Saarinen